Kapkaupungissa nelihenkisellä matkaseurueellamme oli tapana tuumata alkavaa päivää pöydän ääressä jossakin kaupungin ihanista kahviloista. Yksi päivien suosikkistarttipaikka oli Company’s Garden. Kyseinen ravintola sijaitsee keskellä kaupunkia samannimisessä puistossa. Company’s Gardenissa kelpasi punnita vaihtoehtoisia päiväsuunnitelmia keskellä puiden, pensaikkojen, lintujen ja oravien ympäröimää terassia.
Kapkaupungissa ja sen lähiympäristössä tutustumista riittäisi vaikka usealle kuukaudelle, mutta myös muutamassa päivässä ehtii näkemään ja kokemaan kaikenlaista. Monet meidän läpikäymistämme paikoista kuuluivat kansallispuistoon nimeltä Table Mountain National Park. Kerron seuraavaksi meidän kokemuksistamme paikoissa, joihin tutustumista suosittelen lämpimästi Kapin niemimaalla.
Kaupungissa: Bo-Kaap, Long Street, Woodstock ja Victoria & Alfred Waterfront
Värejä rakastavana ihmisenä ihastuin monikulttuuriseen asuinalueeseen Bo-Kaapiin, joka tunnetaan värikkäistä taloistaan. Ne olivat mannaa silmille ja mielelle. Mielessä juolahti pakostakin ajatus, että voi, miksi meillä on niin tiukka kaavoitus Suomessa. Ihmettelimme ja kuvasimme talojen värikimaraa. Eräs Bo-Kaapin miespuolinen asukas tarjoutui siirtämään roskapöntön talonsa edestä pois, jotta saisimme paremman kuvan.
Kaupungin ytimessä sijaitsevan Long Streetin varrella oli erilaisia pieniä kauppoja, baareja ja kahviloita. Meille jäi erinomainen fiilis kahvilasta nimeltä Lola’s. Siellä oli erityisen iloinen asiakaspalvelu sekä maittavat ja ravitsevat tarjottavat. Samantapainen rento ja astetta boheemimpi tunnelma välittyi kaupunginosasta nimeltä Woodstock. Löysimme sen rakennuksien saloista erilaisia käsityökauppoja, ravintoloita ja taidegallerioita, jotka eivät näkyneet suoraan kadulle päin. Eräs kauppias myi vanhoista ikkunanpielistä tehtyjä tauluja ja kehyksiä kadunvarsikaupassaan. Tutustuimme myös The Old Biscuit Milliin, joka osoittautui Woodstockin käsityökauppojen ja ravintoloiden mekaksi.
Edellisistä hyppäsimme toisenlaiseen tunnelmaan Victoria & Alfred Waterfrontille. V&A Waterfrontin rakennuksista aisti siirtomaa-ajan vaikutteet, ja sieltä oli hulppeat näkymät kohti Pöytävuorta. V&A Waterfront edustaa sitä glamourimpaa puolta kaupungista, jonne monet tulevat shoppailemaan ja syömään. Food Marketista voi ostaa kaikenlaista afrikkalaisen ruuan ja vietnamilaisten rullien väliltä. Minusta oli mukava kierrellä isossa hallissa nimeltä Watershed, joka jatkoi kaupungin käsityö- ja taidetarjontaa. Söimme kenties reissun parhaimmat seafood-ruuat Harbour Housessa, jonne täytyi vielä palata reissun viimeisenä iltana.
Kirstenboschin kasvitieteellinen puutarha
Suosittelen käymistä Kirstenboschissa samalla, kun vierailee Kapkaupungissa. Vuoret kehystävät tätä kasvitieteellistä puutarhaa, jossa kasvavat kukat, puut ja lukemattomuut muut kasvit. Kävelyreittejä menee ympäri puutarhaa, ja kävelysillalta näkee yli vihreän maiseman. Kaikessa hurmiossa ei kuitenkaan kannata unohtaa katsoa ympärilleen tai poiketa polulta. Nimittäin paratiisissa on käärmeitä. Matkaseurueemme miehet bongasivat yhden mustan pitkän yksilön puron pientareelta.
Kirstenboschiin kannattaa varata aikaa vähintään pari tuntia. Piknikeväitä voi nauttia nurmikolla tai siellä täällä olevilta penkeillä. Nälkäisemmälle löytyy myös ravintola.
Lion´s Head
Yhtenä päivänä patikoimme Lion’s Headille, joka kohoaa suippopäisenä vuorena Pöytävuoren ja Signal Hillin välissä. Dassiet eli suomeksi tamaanit olivat meitä vastassa jo ennen kuin pääsimme huipulle asti. Nämä ruskeakarvaiset söpöliinit hyppivät ja juoksivat vuoren rinnettä ylös samalla, kun itse hikoilin ja keskityin jokaiseen askeleeseen. Ne olivat selvästi mielissään tulostamme ja odottivat toiveikkaina ruuan murusia. Huipulla yksi kiipesi kärkkymään ruokaa puskan oksalle.
Lion’s Headin huipulle pääsee ainoastaan patikoiden. Lenkkarit tai patikointikengät ovat tarpeen, mutta suosisin jälkimmäisiä. Alussa helppokulkuinen reitti muuttui pikkuhiljaa vaativammaksi. Monet tulevat katsomaan Lion´s Headille auringonlaskua, ja myös täysikuupatikoinnit ovat suosittuja. Näimme iltaisin kaupungista, kun tasku- ja otsalamppujen valot laskeutuivat vuoren rinnettä alas. Meille sopi päiväpatikka aikataulullisesti paremmin, ja pimeässä alastulo olisi kyllä ollut itselle liian jännää.
Myöskään päiväpatikka ei jättänyt kylmäksi, ja Lion´s Head olikin yksi lempipaikoistani Kapkaupungissa. Olo oli epätodellinen, kun tuijotin maisemaa eri suuntiin – kaupunkiin, merelle tai Kapin niemimaan rannikolle.
Pöytävuori
Niin ikään valloitimme patikoimalla maailman seitsemään luonnonihmeeseen kuuluvan Table Mountainin eli Pöytävuoren. Vuoren rinteen alkupäässä oli hyvin parkkipaikkoja, joista yhdelle jätimme vuokra-automme ennen suunnistuksen aloittamista kohti huippua. Jos ei ole urheilumielellä, Pöytävuoren päälle pääsee myös kaapelihissillä.
Patikoimme ylös Platteklip-reittiä, johon meiltä meni noin tunti ja 45 minuuttia pysähdyksineen. Reitti muuttui jyrkemmäksi loppua kohden. Nilkkaa tukevista kengistä oli suuri apu kivikkoisessa vuoren rinteessä. Juuri ennen huipulle pääsyä kalliossa oli iso reikä, joka muistutti oviaukkoa. Kun kävelin sen läpi, tunsin ylittäneeni maaliviivan. Väsymys vaihtui innostukseen, kun edessä avautui vuoren laki ja sitä nielevät pilvet.
Pöytävuori on Kapkaupungin päänähtävyyksiä, ja siksi olin positiivisesti yllättynyt, että ylhäällä oli ennakko-odotuksiin nähden väljää. Tähän uskoisin vaikuttaneen sen, että olimme vuoren päällä alkuillasta. Suurin kuhina lienee keskipäivällä ja suosituimpaan matkustusaikaan.
Jäimme mahdolliseen viimeiseen hetkeen asti nauttimaan maisemista ja repuissa kulkeneista eväistä sekä lämpöisestä punaviinistä. Katselimme, kun tuore kihlapari poseraasi kameralle auringonlaskussa. Sitten kuului sireeni, että viimeinen kyyti lähtee alas kohti kaupunkia. Olimme ostaneet kaapelihissiin ennakkoon liput netistä. Alastulon maisemaa hallitsi Lion’s Headin kärki ja valoja vilkutteleva kaupunki.
Chapman´s Peak Drive
Chapman’s Peak Drive on vaikuttava maisemareitti, joka kaartelee meren ja vuorten välissä Kapin niemimaalla. Me ajoimme tietä Kapkaupunkiin päin. Tällöin vasemmanpuoleisessa liikenteessä olimme meren puolella. Ilta-auringossa uinuileva Kapkaupunki tuli pikkuhiljaa esiin vuorten takaa. Tien varrella oli pysähdyspaikkoja, joista yhdelle jäimme katsomaan kirkkaan pallon painumista mereen.
Rannat
Kapkaupungissa ja sen lähiympäristössä on lukuisia rantoja, joita hallitsevat valkoinen hiekka ja korkeat aallot. Pysähdyimme päiväroadtripilla Muizenbergin rannalle, joka on surffaajien valtakunta. Muizenberg jatkaa seudun värien ilotulitusta, sillä siellä lepäävät räikeät pukukopit vieri vieressä.
Toisiaan lähekkäin olevat Camps Bayn ranta ja Clifton-rannat tulivat meille myös tutuiksi. Kauniit ja siistit rannat sijaitsevat kaupungin ja vuorten rinteiden kupeessa. Camps Baylla on paljon ravintoloja, joiden asiakkaita viihdyttävät musiikkiesitykset.
Erilaisempi ranta on Simon’s Townin lähellä oleva Boulder’s Beach. Se on ihmisten sijaan Afrikan pingviinien valloittama. Paikan miinus on turistien määrä, mutta oli silti mielenkiintoista nähdä vuodesta 1983 lähtien rannalla majaillut yhdyskunta ja seurailla yksiavioisten pariskuntien meininkiä.
Hyväntoivonniemi ja Cape Point
Meidän reissuporukastamme jäi konkreettinen jälki Afrikan mantereen lounaisimpaan kärkeen. Kun mieheni otti lippiksen pois päästään Hyväntoivonniemellä, sen päällä olleet Raybanit lensivät niemen lounaisimpaan kohtaan. Sinne ne jäivät, kun hakusuoritus olisi ollut turhan uhkarohkea.
Hyväntoivonniemi ja sen lähellä oleva Cape Point olivat upeita luontoelämyksiä. Perinteisen kylttiposeerauksen lisäksi tutustuimme molempien kallioisten niemenkärkien kävelyreitteihin. Cape Pointilla kävelyä kannattaa jatkaa vielä näköalamajakan jälkeen. Suurin osa turisteista kääntyi majakalta takaisin kohti parkkipaikkaa, joten sen jälkeen maisemista pääsi nauttimaan rauhallisemmin. Cape Pointin ja Hyväntoivonniemen välillä menee myös patikkareitti, ja autolla niiden välin taittaa muutamissa minuuteissa.
Näissä niemenkärjissä nautin kaikin aistein myöhäisiltapäivän auringonsäteistä, merituulesta, vihreästä ja karusta kasvillisuudesta sekä horisontissa jatkuvista vuoristomaisemista. Merileijonien yhdyskunta näkyi vähän matkan päässä ja jossain puskissa lymysivät peurat, strutsit ja baboonit eli paviaanit.
Jos minun pitäisi kuvailla Kapkaupunkia ja sen ympäristöä parilla sanalla, sanoisin, että se on kuin maailma pienoiskoossa. On moderneja, historiallisia ja boheemeja kaupunginosia, hulppeita asuinalueita ja slummeja. On eri kulttuureita, uskontoja ja kieliä. On kuivaa ja vehreää, todella köyhiä ja todella rikkaita ihmisiä. On luontoa, kulttuuria ja rantoja. Ja kaiken voi nähdä vain muutamassa päivässä.
