Pelasimme kavereiden kanssa Imago-nimistä lautapeliä viime uutena vuotena. Pelin yhdellä kierroksella minusta kysyttiin kysymys, minkä matkakohteen valitsisin, jos saisin valita pelikortissa olleista vaihtoehdoista. Kaikkien pelaajien kuului valita heidän mielestään sopivin vaihtoehto. Yhtenä vaihtoehtona oli safarimatka Keniaan.
Jo pikkutyttönä unelmoin norsuista, seeproista ja leijonista, kun näin Avaran luonnon eläinten taivaltavan tv-ruudulla. Sama videopätkä tuli kulutettua moneen kertaan. Unelmista on sittemmin tullut totta, sillä olen tähän asti päässyt safarille kahdella eri reissulla.
Sain ensi tuntuman safareista häämatkallani, kun vierailimme Tansaniassa Ngorongoron kraaterissa, Serengetissä ja Lake Manyaralla. Tuorein kokemukseni Afrikan villieläimistä on viimeisimmältä matkaltamme Etelä-Afrikan Addo Elephant National Parkista. Nämä kansallispuistot ovat olleet yksiä matkojen kohokohdista ja ovat kivunneet parhaimpiin matkamuistoihin. Verkkokalvoilleni ovat piirtyneet näkymät siitä, kun kokonainen norsulauma yrittää piilotella auringolta puiden varjoissa, äitileopardi pentuineen lekottelee puun oksalla, krotiili köllöttää joen pientareella vatsa pulleana, pahkasikaperhe kirmaa hännät pystyssä safariauton edestä ja leijonalauma nauttii gnuuta auringon noustessa. Keskellä luontoa ja ei mitään tulee fiilis, että nyt nimenomaan ollaan kaiken elon ytimessä.
Tansanian Ngorongoro kraaterinäkymineen on yksi ainutlaatuisimmista ja kauneimmista paikoista, mitä olen nähnyt. Serengeti taas tuo minulle mieleen ne lapsena nähdyt luontodokumentit. Se on loputtomina jatkuvia tansankoja, mihin nimi Serengetikin viittaa. Alunperin Etelä-Afrikan Addo Elephant National Park valikoitui safarikohteiden listalle, sillä se osoittautui sopivaksi käännöskohdaksi meidän Garden Routen roadtripilla. Lisäksi halusimme eettiseen paikkaan, jonka kulisseissa ei tapahdu villieläinten kasvatusta, sala- tai trofeemetsästystä. Etelä-Afrikassa on paljon yksityisiä safarialueita, joiden kaikkien kohdalla eettisyys ei toteudu. Olin saanut vinkkejä myös hyvistä yksityisistä safaripaikoista, mutta Addo vei Etelä-Afrikan rannikon paikoista voiton hinta-laatusuhteeltaan.
leijonia ja antilooppeja Serengetissä
ruuhkaa Ngorongoron kraaterissa
Ngorongoron kraaterin näkymiä
Serengetin elämää tasangoilla
norsu Serengetissä poikasineen
upea Ngorongoro
Kansallispuiston nimi Addo Elephant National Park konkretisoitui meille pian sen jälkeen, kun olimme hurauttaneet puiston porteista sisään. Parkkeerasimme Toyotamme näköalapaikalle ja ihastelimme, kun norsulauma saapui vieressä olevalle juomapaikalle. Paikallinen opas kertoi meille seuraavana päivänä, että norsuja vaelsi tuona päivänä pari sataa niiltä kohdin, missä olimme olleet.
Addossa voi liikkua omalla autolla, mutta suosittelen safariajelua vähintään oppaan kanssa. Vinkkinä myös, että safariajelujen parhaimpia ajankohtia ovat auringonnousun ja -laskun tienoot. Tällöin monet eläimet ovat virkeimmillään. Me varasimme Addon oppaan kansallispuiston sivujen kautta. Tutkimusmatkoista saa paljon enemmän irti, kun opas kertoo eläimistä ja niiden ominaispiirteistä. Näillä retkillä olen oppinut mielenkiintoisia yksityiskohtia eri lajeista, kuten esimerkiksi:
– Pumban eli pahkasian häntä osoittaa kohti taivasta, koska se kertoo siten lajikaverille, missä mennään.
– Naarasnorsu odottaa poikastaan kaksi vuotta.
– Seeprat ja gnuut vaeltavat usein yhdessä. Tästä hyötyvät molemmat osapuolet. Seeprat ovat gnuita fiksumpia ja muistavat kuljettavan reitin. Gnuut tietävät, missä on vettä, ja ylittävät ensiksi joen, jossa voi olla krokotiilejä.
– Leopardi oleskelee puussa suurimman osan elämästään.
Safarioppailla on myös käsittämätön safarisilmä. Monen eläimen ohi olisi tullut ajettua ilman heitä. Tapaamistani oppaista on huokunut kunnioitus ja intohimo eläimiä kohtaan. He ovat selvästi olleet unelmatyössään. Eteläafrikkalainen oppaamme oli tehnyt työtään yli 30 vuotta, ja innostus tuntui yhä olevan tallella.
Addossa halusin kokea sen, mikä jäi Tansanian monipäiväisellä safarilla kokematta: nukkumisen keskellä kansallispuistoa. Emme päätyneet vielä telttaan asti, mutta Addon vihreyden keskellä sijainnut Nyathi Rest Camp oli moninkertaisesti hienoimpi kuin olimme odottaneet. Tajusimme heti Nyathiin päästyämme, että oli erhe viipyä siellä vain yksi yö. Olimme varautuneet yksinkertaiseen majaan, mutta paikalla odotti erittäin siisti ja avara, afrikkalaista tyyliä seuraileva luksusmaja.
Parasta Nyathissa oli kuitenkin luonnon läsnäolo. Vihreät kukkulat reunustivat terassilta avautuvaa maisemaa. Korviin kantautui lintujen viserrys ja paikalliset villisiat sekä seeprat vilahtelivat kasvillisuuden lomassa. Addossa on vain muutama sarvikuono, joista yhden näimme Nyathin parvekkeeltamme. Opas kertoi meille seuraavana päivänä, että hän ei ollut nähnyt sarvikuonoa pariin kuukauteen. Tihrustelimme kiikareilla sarvikuonoa ja muita otuksia niin kauan, kunnes aurinko valui kukkuloiden taakse ja erotimme enää afrikkalaisen tähtitaivaan.
Etelä-Afrikan kolmanneksi suurimmassa kansallispuistossa Addossa onnistuimme näkemään leijonia, norsuja, puhveleita, eri antilooppeja, villisikoja, paviaaneja, lintuja, seeproja, mangusteja ja sen sarvikuonon. Safarilla jännittävää on se, ettet voi etukäteen tietää, mitä tulet näkemään eikä opas voi luvata sinulle mitään. Addon toinen päivämme oli sateinen, minkä takia norsut olivat vetäytyneet edellispäivän kuhinan jälkeen. Opaamme kertoi jälkeenpäin, että hän ei ollut ollut varma, tulisimmeko näkemään safarikierroksella yhtäkään norsua. Jännä, että niin suuret eläimet voivat kadota kauas pusikkojen uumeniin. Arpaonni suosi meitä kuitenkin useaan otteeseen myös toisena päivänä. Vaikka opas kertoi, että Addon norsut eivät ole agressiivisia, niin pulssi kiihtyi yhden uroksen tallustaessa kohti meidän avointa jeeppiämme.
Takaisin uuden vuoden Imago-pelin. Pelin sääntöihin kuuluu, että eniten äänestettyä vaihtoehtoa kannattaneet pääsevät eteenpäin. Meidän pelissämme kaikkien nappulat siirtyivät askeleen kohti maalia, kun minun toivematkakohteestani äänestettiin. Jokainen veikkasi, että valitsisin pelikortin vaihtoehdoista safarimatkan Keniaan. Mikä parasta, se Kenian safaritarjonta on vielä koluamatta.
Ps. Millaisia safarikokemuksia, -vinkkejä tai -haaveita sinulla kenties on? Huippua olisi kuulla muiden kokemuksista 🙂
