InAfrikka, Matkatarinat

Masai Mara – Avaraa luontoa livenä

seeproja Masai Marassa

Kello kolkutteli aamukuutta, kun ponnistimme safariautomme kyytiin kenialainen opas ja sveitsiläinen mies seuranamme. Sveitsiläinen John viittasi kädellään monipenkkiseen autoon ja sanoi, että me saisimme valita parhaat paikat päältä. Hän oli ehtinyt viilettää safariauton kyydissä jo useana päivänä. Kun olimme asettautuneet eturivin paikoille, oppaamme Shedi lähti ajamaan kiemuraista ja pomputtavaa tietä, joka kulki Talek-joen vierellä.

Aurinko alkoi hiljalleen liukua kohti yläilmoja ja lämmittää meitä raikkaassa autokyydissä olevia. Olin uskaltanut sanoa ääneen yhden toiveen tälle päivälle: olisi hienoa nähdä leijonia. Ensimmäinen kohtaamiseni leijonien kanssa Afrikan luonnossa kutkutteli mielessäni. Neljä vuotta sitten todistimme leijonalauman aamupalahetkeä gnuuantiloopin ympärillä Tansanian Serengetissä. Jospa näkisimme leijonia myös tällä kertaa Serengetin pohjoispuolella ja rajan toisella puolella Kenian Masai Marassa.

Kiehtovat eläimet ja uniikit maisemat

Masai Maran suojelualue vastasi nopeasti toiveisiini. Viimeisetkin unihiekat kaikkosivat silmistä viimeistään siinä vaiheessa, kun kaksi naarasleijonaa ja yksi nuori urosleijona ilmestyivät näkökenttäämme. Se oli uljas näky – kolme savannin valtiasta taustanaan horisonttiin yltävä savanni, akaasiapuu, muutama puska ja aamuauringon viisto valo.

Jossain vaiheessa toinen naaraista nousi ylös ja käveli poispäin hengenheimolaisistaan. Kaverit jäivät katsomaan sen jälkeen. Muutaman minuutin jälkeen myös ne nousivat ylös ja lähtivät ensimmäisen perään, tosin hieman laiskan näköisesti tallustellen ja venytellen.

leijonia Masai Marassa

Se oli uljas näky – kolme savannin valtiasta taustanaan horisonttiin yltävä savanni, akaasiapuu, muutama puska ja aamuauringon viisto valo.

aamu Masai Marassa

leijonia Masai Marassa

Leijona venyttelee Masai Marassa

Masai Mara tarjosi eläintykitystä koko safariajelun ajan. Seeprat, gnuut, thomsoningasellit, impalat ja topiantiloopit vaelsivat isoissa ja pienissä laumoissaan. Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä oli, kun seurasimme, miten juuri syntynyt topiantiloopin vasa otti ensi askeleensa tässä maailmassa.

seeproja Masai Marassa

gnuita Masai Marassa

Topiantilooppi synnytti vasan Masai Marassa

Pahkasiat imuroivat maata polvillansa tuttuun tapaan. Opimme, että tuo raskaalta näyttävä syömistapa johtuu siitä, että pahkasikojen niska on niin lyhyt, että niillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kyykistyä puoliksi maahan. Yllätimme myös muutaman täplähyeenan mutakylvystä. Kuulemma nämä kaksi lajia, pahkasika ja hyeena, luokitellaan “savannin rumaan viisikkoon”. Tähän imartelevaan ryhmään lasketaan myös gnuuantilooppi, korppikotka ja vielä joku viides eläinlaji (?). Ymmärsin pointin, mutta en voinut olla miettimättä itsekseni, miten tällainen luokittelu ohjaa valmiiksi ajatteluamme näistä eläimistä ja mikä vaikutus esimerkiksi Leijonakuninkaalla on ollut siihen, miten suhtaudumme kyseisessä elokuvassa esiintyviin eläimiin.

pahkasika Masai Marassa

täplähyeena Masai Marassa Keniassa

hyeenat mutakylvyssä Masai Marassa

hyeena Masai Marassa

Onnistuimme näkemään myös yhden takaa-ajon. Naarasgepardi bongasi gaselliemän ja sen vasan ja otti pienemmän tähtäimeensä. Ajojahti päättyi lyhyeen. Gaselliemä jäi turvallisen välimatkan päästä ihmettelemään lopputulosta.

gepardi ja sen saalis Masai Marassa

Ajojahti päättyi lyhyeen. Gaselliemä jäi turvallisen välimatkan päästä ihmettelemään lopputulosta.

Eläinten lisäksi Masai Maran maisemat hurmasivat minut. Seeprojen ja gnuiden suuren vaelluksen jäljiltä heinä oli lyhyttä ja sen korsissa oli vihreän ja ruskean sävyjä.  Tasangot tuntuivat ulottuvan loputtomiin, kun katselin penkiltäni eri ilmansuuntiin. Välillä kukkulat tai joenpengerten tiheät pusikot halkaisivat yhtenäisen tasankomaiseman. Tunsin olevani keskellä ihmeellistä maailmaa tuolla Masai Maran sydämessä. Sellaisessa paikassa, jossa olen puhtoisen onnellinen ja vilpittömän täpinöissäni kuin pikkutyttö.

kaunis maisema Kenian Masai Marassa

Masai Maran tasangot

Aamukahvit Mara-joella ja muita tähtihetkiä

Jossain vaiheessa Shedi käänsi nokkamme osoittamaan Mara-jokea. Söimme aamupalan ja joimme kahvit sen varrella. Samalla kuuntelimme joen virrassa olevan virtahepolauman röhinää. Mielikuva lutuisesta hiposta unohtuu nopeasti, kun näkee livenä tämän ihmiselle vaarallisimman Afrikan eläimen. Kun ne mönkivät joen pengertä ylos, voit nähdä niiden valtavan vartalon koko komeudessaan. Kuuntelimme virtahepojen ähkäisyjä myös öisin, sillä meidän telttamme oli aivan Talek-joen vieressä. Toisena Masai Maran yönä heräilin siihen, kun virtahepo tallusteli teltta-alueella ja möykkäsi aamupesullaan.

aamupalalla Mara-joella

Kuuntelimme virtahepojen ähkäisyjä myös öisin, sillä meidän telttamme oli aivan Talek-joen vieressä. Toisena Masai Maran yönä heräilin siihen, kun virtahepo tallusteli teltta-alueella ja möykkäsi aamupesullaan.

virtahepolauma Masai Marassa

virtahepo kiipeää joen pengertä

Kun olimme lopetelleet aamukahvin ja lähdimme jälleen kohti tasankoja, tapasimme norsulauman. Kaiken kaikkiaan näimme kolme norsulaumaa Masai Marassa. Afrikannorsut lukeutuvat ikuisiin suosikkeihini. Näimme jälleen sekä lauman pienimpiä poikasia että elämänkokemusta kerryttäneen lauman johtajan eli matriarkan.

Norsulauma tulee kohti Masai Marassa

afrikannorsu Kenian Masai Marassa

norsulauman matriarkka

Olimme liikenteessä matalasesonkina, jolloin saimme suurimmaksi osaksi nauttia eläinten lisäksi myös luonnon rauhasta. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun radiopuhelinta pitkin tuli tieto, että leopardi on bongattu lähellä, päädyimme mekin safariautojen sumaan. Vaikeasti havaittava ja suurimmaksi osaksi puissa lymyävä leopardi on harvinaista herkkua myös oppaille. Shedi oli leopardin näkemisestä vähintään yhtä innoissaan kuin me. Leopardi kuuluu myös The Big Fiveen eli Afrikan “viiteen suureen”. Historiallinen nimitys viittaa alun perin eläimiin, joita pidettiin vaikeina saada metsästysretkellä kiinni. Masai Marassa näimme kaikki muut Big Fiveen kuuluvat paitsi sarvikuonon.

leopardi Masai Marassa

leopardinaaras Masai Marassa

Niin ikään afrikanpuhveli luokitellaan viiteen suureen. Masai Maran puhveleilla oli tyly katse, joka viestitti, että niille ei sovi ruveta ryttyilemään.

puhveli ja lintu Masai Marassa

puhveli Masai Marassa

Aamuleijonien lisäksi näimme myös monta muuta leijonaa. Eräs naarasleijona tuijotti meitä intensiivisesti, ja hetki tallentui kameraamme. Pysähdyimme myös erään pusikon luokse, jonka kätköissä piileskeli muutama leijonanpentu. Oppaamme Shedi oli nähnyt ne siellä jonain päivänä, mutta tuona iltana ne eivät ilmestyneet.

naarasleijona Masai Marassa

naarasleijona joen varrella Masai Marassa

Päivä päättyi yhteen uskomattomimmista auringonlaskuista, joita olen nähnyt. Taivas oli pilvinen, mutta alas lipuva aurinko punasi taivasta purppuraiseksi.

auringonlasku Masai Marassa

Majoittuminen ja sesongit Masai Marassa

Masai Maraan suunnatessa on hyvä huomioida, että luonnonsuojelualueen huippusesonki on silloin, kun on maailmankuulu ja luonto-ohjelmista tuttu suuri vaellus eli The Great Migration. Silloin isot laumat gnuuantilooppeja ja seeproja vaeltavat Tansanian Serengetistä Kenian Masai Maraan. Kenian oppaidemme mukaan nämä ruuan perässä liikkuvat laumat ovat Masai Marassa heinä-syyskuussa. Tuohon aikaan on hyvin mahdollista nähdä saalistava leijona, mutta myös hinnat ovat noin tuplat ja safarimajoitusta suositellaan varattavaksi jopa vuotta aikaisemmin.

Me olimme Ollin kanssa Masai Marassa lokakuun lopussa, jolloin suuri vaellus oli jo ohi. Majoituimme enemmänkin huoneistoa muistuttavassa teltassa Julia’s River Campilla, joka sijaitsee suojelualueen sisällä Talek-joen varrella. Rauhallisten safariajelujen lisäksi matalasesongista oli se ilo, että majoituksessamme oli vähän porukkaa. Henkilökunnan lisäksi seuranamme olivat vain tutuksi tullut sveitsiläinen mies sekä ruotsalainen perhe, joka lähti ensimmäisen yömme jälkeen. Hiljaisuuden vuoksi saimme myös paremman teltan kuin minkä olimme alun perin varanneet. Vähäisillä asiakasmäärillä on kuitenkin puolensa paikallisten näkökulmasta. Se tarkoittaa heille esimerkiksi vähempiä tippejä, jotka ovat tärkeitä kokonaispalkan kannalta.

Ilman suurta vaellusta ei kuitenkaan ollut huolta siitä, ettei eläimiä olisi näkynyt. Osa seeproista ja gnuista ei osallistu suureen vaellukseen, vaan ne asustelevat vakituisesti näillä tasangoilla. Heinä oli suurten laumojen jäljiltä lyhyeksi kynittyä, mikä teki eläinten bongaamisesta helppoa. Onnistuimme näkemään “pienen vaelluksen” omalla reissullamme. Kun ensimmäisenä päivänä lähestyimme majoitustamme, ryhmä gnuita ja seeproja ryntäsi ohitsemme. Ne juoksivat vauhkoina Talek-joelle ja jatkoivat matkaansa sen yli.

Itse miellyin ehdottomasti majoitukseen Masai Maran sisällä, sillä silloin aikaa ei mene siirtymisiin. Safariajelu alkaa silloin, kun auto starttaa. Minusta tuntui siltä, että olimme safarilla koko ajan, myös silloin kun emme olleet auton kyydissä. Eläinten ääniä kuului läpi yön, apinat ja paviaanit olivat naapureitamme ja kun olimme istuutumassa illalliselle, seurasimme samalla, miten virtahepo könysi joen vastarannalle.

Kun aurinko oli laskenut, liikkuminen teltta-alueella ei ollut yksin sallittua, vaan henkilökunnasta oli aina joku saattamassa. Majoitusaluetta ei oltu rajattu millään aidalla, joten eläimet saattoivat liikkua siellä vapaasti. Joku olikin käynyt jättämässä jätöksensä telttamme viereen.

Ylipäätään opimme tällä reissulla, että Keniassa eläinten suojelualueet eivät ole aidattuja kuten esimerkiksi Etelä-Afrikassa. Eläimet liikkuvat vapaasti myös suojelualueiden ulkopuolelle. Näin on myös Tansaniassa. Kuulemma noin 70 prosenttia Kenian villieläimistä on  suojeltujen alueiden ulkopuolella.

Keniassa eläinten suojelualueet eivät ole aidattuja kuten esimerkiksi Etelä-Afrikassa. Eläimet liikkuvat vapaasti myös suojelualueiden ulkopuolelle.

Masai Mara ja sen lähialueet tarjoavat ison määrän erilaisia majoitusvaihtoehtoja. Hintahaarukka on alle sadasta eurosta tuhansiin euroihin per yö. Hetki meni itsellä pohtia, kuinka paljon olemme valmiita pulittamaan. Safareilla käynti ei ole halpaa, sillä esimerkiksi sisäänpääsy Masai Maraan maksaa 70–80 dollaria henkilöltä päivässä. Jos siis käyt safarilla useana päivänä maksat sisäänpääsymaksun erikseen jokaiselta vuorokaudelta. Siihen päälle tulevat ainakin safarin järjestäjälle maksettavat maksut ajelusta sekä oppaan tipit. Jokainen safarielämyksemme on kuitenkin ollut aina rutkasti enemmän kuin maksetun rahan arvo.

safarilla Masai Marassa

Julia's River Campin teltta Masai Marassa

Talek-joen varrella Masai Marassa

Monimuotoisempi, reilumpi safarimaailma?

Koska suurimman osan Kenian matkastani olin vapaaehtoistöissä ja asuin kenialaisessa perheessä keskellä Länsi-Kenian maaseutua, mietin safarimatkailua myös paikallisten kannalta. Tietääkseni paikallisista kavereistani vain pari oli päässyt joskus safarille. Perheemme yksi pojista oli vieraillut eläintarhassa Kisumun kaupungissa. Toki kaikki paikalliset tiesivät leijonan, seepran tai kirahvin, mutta heillä ei ollut omakohtaisia muistoja niistä. Puistojen sisäänpääsymaksut ovat paikallisille paljon halvempia kuin ulkomaalaisille turisteille, mutta siitä huolimatta esimerkiksi Masai Maran sisäänpääsymaksu kenialaiselle 1000 sillinkiä (n. 10 euroa) on monille paikallisille valtava raha. Perheillä, joilla ei ole 200 sillinkiä (kahta euroa) käytettävissä päivässä, ei ole mahdollista käydä safarimatkoilla (tai muillakaan lomamatkoilla).

Tavallaan minusta tuntui kummalliselta palata hienon matkani jälkeen takaisin kenialaisen perheeni ja ystävieni luokse, koska heillä ei ole mahdollisuutta kokea niitä samoja elämyksiä kuin minulla. Olimme heidän maassaan, mutta minä kerroin heille, kuinka upeita juttuja Keniassa riittää. Vaikka Keniassa on rikkaita ja keskiluokka, niin kuitenkin safarikuvastoa selaamalla voi aika nopeasti huomata, kuinka “valkoista” se on. Masai Maran oppailta kuulimme, että paikallisia tulee safareille enimmäkseen joulun aikaan. Toivon sydämestäni, että kun aika menee eteenpäin ja minun Kenia-perheeni lapset kasvavat aikuisiksi, heillä olisi halutessaan mahdollisuus käydä Kenian upeissa luontokohteissa ja viedä perheensä niihin.

norsulauma kävelee Masai Marassa

urosleijona safarilla Kenian Masai Marassa

safariauto Masai Marassa

seepraemä ja -vasa Masai Marassa

Masai Maran jälkeen olemme pitäneet yhteyttä yhden kenialaisen oppaan kanssa. Hän leikkimielisesti houkutteli Masai Maraan kokiksi, oppaaksi tai muuksi apulaiseksi. Tarjouksista huolimatta pysyn mieluummin innokkaana safarituristina. Vaikka Masai Maran reissusta on vasta tovi, niin uskaltanen silti myöntää, että haaveilen jo uusista safariseikkailuista.

Kun viime viikonloppuna katsoin tuoretta Avaraa luontoa Masai Maran leijonista (vink vink!), totesin, että minun on turha yrittää uskotella itselleni, että voisin kyllästyä Afrikan majesteettiseen luontoon. Viime vuosina olen päässyt safareille myös Tansanian Serengetiin, Ngorongoroon ja Lake Manyaralle, Etelä-Afrikan Addo Elephant National Parkiin, Intian Satpuraan ja Sri Lankan Gal Oyaan. Koen, että Masai Mara asettuu safarikohteiden aateliin.

Jos kiinnostuit Kenian seikkailuistani enemmän, niin löydät kootusti kaikki Kenia-postaukseni täältä. Tervetuloa seuraamaan blogiani myös Instagramin, Facebookin ja Blogit.fi:n puolella.

Kiinnostaako Afrikan luonto, Kenia tai naapurimaa Tansania? Seuraavissa muita vinkkejä ja linkkejä

 

By
33

You may also like

33 Comments

  • Ansku

    Nähtii me leijonia siel Addossakin 😉 ihana postaus, Afrikka-kuume on kova!

    marraskuu 30, 2019 at 10:25 am Reply
    • Emilia

      Hahaa totta! Hyvä huomio 😉 Kiitos😊 Afrikka on💚

      joulukuu 4, 2019 at 1:36 pm Reply
  • Laura | Irtiottoja

    Ai että, ihana postaus! ❤️Me ollaan näissä maisemissa kolmen viikon päästä, joten kunnon reissukuume nousi kyllä tätä lukiessa ja muutenkin oon lueskellut sun Kenia-seikkailua mielenkiinnolla. 😍 ja kiva kuulla että Masai Mara pääsi noin korkealle rankingissa! Mutta oot kyllä siinä oikeassa että Afrikkan luontoon ja safareihin ei kyllä kyllästy – safarikuume on vakava tauti, sen kun kerran saa, niin siitä on vaikea päästä eroon! 😆

    marraskuu 30, 2019 at 10:47 am Reply
    • Emilia

      Kiitos Laura😊❤ ja ihana kuulla, että olet muutenkin seuraillut😊 Mahtavaa, että tuonnepäin olette menossa. Seurailen ehdottomasti teidän reissua, jos siitä laittelet jotain someen/blogiin. Turvallista, antoisaa ja elämyksellistä matkaa ja Keniaa!💚
      Ja safarikuume on tosiaan parantumaton tauti😂

      joulukuu 4, 2019 at 1:40 pm Reply
  • Merja / Merjan matkassa

    Kiitos linkityksestä 🙂 Tätä juttua lukiessa tuli ikävä safarille. Ne ovat todella hienoja elämyksiä. Tuli mieleen tuosta, kun paikalliset eivät pääse kalliiden hintojen vuoksi safarille. Olin joitakin vuosia sitten Perussa ja juttelin siellä paikallisen kanssa, joka kertoi ettei koskaan ole käynyt Machu Picchulla, vaikka Cuscossa asuukin. Hinnat ovat heidän elintasoonsa nähden niin korkeita, ettei sinne ole mahdollista mennä. Surullista, koska olisi hienoa että jokainen paikallinenkin pääsisi kokemaan samoja hienoja hetkiä kuin turistit.

    marraskuu 30, 2019 at 2:36 pm Reply
    • Emilia

      Ole hyvä😊
      Jep, niin olisi hienoa. Tämä taitaa olla haaste monissa kehittyvissä maissa ja liittyy varmaan moniin rakenteellisiin seikkoihin.

      joulukuu 4, 2019 at 1:45 pm Reply
  • Anna | Tämä matka -blogi

    Kiitos linkityksestä. Olisi tosiaan ihana päästä jälleen Afrikan mantereelle. Helmikuussa ehkä lähden Etelä-Afrikkaan, mutta se nyt on sellainen kaukainen haave vielä.

    joulukuu 1, 2019 at 12:05 am Reply
    • Emilia

      Ole hyvä😊 Ihanaa, toivottavasti pääset! Etelä-Afrikka kuuluu omiin suosikkeihin.

      joulukuu 4, 2019 at 1:46 pm Reply
  • Espanjaan

    Kiitos, oli ihana ja kattava matkakertomus. Nautin kuvistasi. Olen kerran osallistunut yhden päivän safarimatkaan Amboselin kansallispuistossa. Erityisesti jäivät siellä mieleen norsulaumat. Oi uskomaton tunne katsoa eläimiä ja nipistin käsivarttani varmistaakseni itselleni, että se oikeasti olin minä, joka niitä siinä katsoi. Huikea elämys. Harmi tosiaankin, että se on noin suuressa määrin vain turisteille, ei paikallisille.

    joulukuu 2, 2019 at 11:44 am Reply
    • Emilia

      Kiitos ihanasta palautteesta💚 Olenkin kuullut Amboselin norsulaumoista, mukava kuulla, että se oli vaikuttava elämys. Olisin varmasti itse siellä ihan pähkinöinä😁🐘

      joulukuu 4, 2019 at 1:49 pm Reply
  • Sandra /Terveiset päiväntasaajalta

    Nää on kyllä niin huikeita kokemuksia! Wau! Kuvat ovat todella kauniita ja saa mut kyllä vakuuttumaan safareista koko ajan enemmän! 🙂

    joulukuu 4, 2019 at 3:00 am Reply
    • Emilia

      Kiitos😊 Safarit on kyllä huikeita elämyksiä, suosittelen💚

      joulukuu 4, 2019 at 1:50 pm Reply
  • Janzu | VIIMEINEN KUULUTUS

    Tämä meni suoraan afrikkavälilehdelle kirjanmerkiksi – mahtava kirjoitus. Kiitos!

    joulukuu 4, 2019 at 5:46 am Reply
    • Emilia

      Kiitos ihanasta palautteesta😊💚 Mukava kuulla!

      joulukuu 4, 2019 at 1:50 pm Reply
  • Kohteena maailma / Rami

    Tosi kivoja kuvia ja paljon olette näitä mielenkiintoisimpia eläimiä nähneet! Masai Mara kuuluu itsellä niihin luontokohteisiin, minne ehdottomasti haluan mennä. Olen Keniassa ollut Länsi- ja Itä-Tsavon kansallispuistoissa, joista Itä-Tsavo on eläimien bongailuihin paljon parempi – siellä ei tosin nähty sarvikuonoa, että sillä reissulla jäi Big Five saavuttamatta. Olen myös ollut Krugerissa safarilla ja se oli kyllä huippu, Vaihda vapaalle kaksikko on siellä taas parhaillaan ja nostattaa safarikuumetta joka päivä 😀

    Itse en ole nähnyt gepardia vielä luonnossa, se puuttuu niistä eläimistä, jotka ehdottomasti haluaisin safareilla nähdä. Josko sitten tulevaisuudessa Masai Marassa 😉

    joulukuu 4, 2019 at 3:25 pm Reply
    • Emilia

      Kiitos Rami kommentista 🙂 Luinkin tuon Tsavon postauksesi, vaikutti myös upealta ja erilaiselta paikalta kuin Masai Mara! Kruger kiinnostaisi myös, sieltä näkee ja kuulee aina hienoja kertomuksia. Sarvikuonojen suhteen olen ollut onnekas Ngorongorossa.

      Toivottavasti pääset Masai Maraan joku päivä 🙂

      joulukuu 19, 2019 at 8:51 pm Reply
  • Katja

    Aivan huikeita eläinkohtaamisia ollut sulla!
    Jokohan ensi vuonna pääsisi toteuttamaan omia safariunelmia… unelmoida kai ainakin saa 😀

    joulukuu 4, 2019 at 4:31 pm Reply
    • Emilia

      Suosittelen! 😀

      joulukuu 19, 2019 at 8:51 pm Reply
  • Terhi

    Upeata olisi taas päästä safarille. Leopardia en ole koskaan nähyt livenä. Onyllsääliettei paikallisilla ole mahdollisuusa päästä safarille, jotenkin kuittelin, että he vain kävelisivät sisään.

    joulukuu 4, 2019 at 7:45 pm Reply
  • Tiina Johanna / Kookospalmun alla

    Upea safarikokemus ja niin ihania kuvia! 🙂 Kyllä tässä omakin safarikuume vain nousee nousemistaan näitä katsellessa ja tekstiä lukiessa. Tuollainen on aina ollut yksi suurista haaveistani, toivottavasti sen mahdollisimman pian pääsisin myös kokemaan. Todella mielenkiintoista myös tuo mitä kerroit paikallisista ja siitä, kuinka heistä monikaan ei ole safarille päässeet rahan vuoksi. Kuulostaa samalla niin harmilliselta ja uskomattomalta ja laittaa kyllä miettimään. Nämä vapaaehtoistyömatkasi aikaiset kokemukset ovat kyllä kultaakin kalliimpia ja opettavaisia, meille muillekin kun näitä saadaan lukea. 🙂

    joulukuu 4, 2019 at 10:37 pm Reply
    • Emilia

      Kiitos Tiina ihanasta kommentista! <3 Toivottavasti pääset joku päivä toteuttamaan safari-haaveesi. Näitä Kenian kokemuksia on ollut ihana kirjoittaa ja lisää matskua on tulossa, kun ehdin työstämään 🙂

      joulukuu 19, 2019 at 8:56 pm Reply
  • Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Se viides Ugly Fiven jäsen on lintu, afrikanmarabu! Sen jalat näyttää muuten harmaanvalkoisilta, mutta oikeasti ne eivät ole sen väriset, vaan ovat ulosteen peitossa! 😀 Nuo kuvat leopardeista on upeita, onnekkaita olette olleet.

    Me oltiin onnekkaita Great Migrationin aikaan, sillä näimme kuuluisan joenylityksen. Gnuuantilooppeja näkee silloin tuhansittain, mutta joen ylitys on harvinainen näkyi. Katselimme pitkään tapahtumaa ihan kahdestaan siihen saakka, kunnes aurinko alkoi laskemaan: https://www.matkallamissamilloinkin.com/upea-suuri-vaellus-masai-marassa/

    joulukuu 4, 2019 at 11:21 pm Reply
    • Emilia

      Kiitos Mikko kommentista ja mahtavaa, että linkitit tuon postauksenne. Käyn ehdottomasti lukemassa :)Kuulostaa ihan mielettömältä teidän Great Migration -kokemus. Olette olleet onnekkaita, vieläpä auringonlaskun aikaan!
      Mutta siis ulosteen peitossa! 😀 Kiitos, että täydensit, muistelinkin, että se on joku lintu.

      joulukuu 19, 2019 at 9:00 pm Reply
  • Pirkko / Meriharakka

    Masai Mara on kyllä Afrikan luonnonpuistojen aatelia (kuten vaikka Serengeti, Ngorongoro , Chobe ja Krüger).
    Ja kuten sanoit, majoitusvaihtoehtoja on jokaiseen makuun – meidänkin osittain telttamainen huoneemme oli kuin loistohotelli. Jännää myös miten vähän isommalla “telttakyläalueella” illalla hotellin henkilökunta saatteli varmuuden vuoksi jokaisen telttaansa/huoneeseensa pimeässä, etteivät leijonat tai muut otukset syö 🙂
    Ainoa huono puoli Masai Marassa oli pitkä ja melko huonokuntoinen tie Naivashasta ja sen takia osa matkailijoista valitseekin lennon Masai Maraan.

    joulukuu 5, 2019 at 11:04 am Reply
    • Emilia

      Chobe ja Kruger vielä tuolta listalta koluamatta, mutta ehkä joku päivä 😉
      Totta tuo tieasia! Se oli yllätys, sillä Keniassa on myös hyviä teitä. Meillä oli aika pomppiva matka viimeiset kaksi tuntia ennen määränpäätä. Siellä kyllä tehtiin jotain tietöitä ja ilmeisesti jokin parempikin tie olisi ollut vaihtoehtona.

      joulukuu 19, 2019 at 9:04 pm Reply
  • Anu / Matkataan Mutkitellen

    Näissä Itä-Afrikan luonnonpuistoissa on kyllä jotain ainutlaatuista. Addossa, Krugerissa ja Pilanesbergissa toki näkee myös eläimiä mutta ehkä se koko, avaruus ja mainitsemasi aidattomuus tuo Itä-Afrikan puistoihin sen oman lisänsä. Aika upeaa tuo leopardin näkeminen 🙂

    Hienoa, että nostit esille sen, että monien turistien suosimien paikkojen hintataso on täysin paikallisten tavoittamattomissa, vaikkakin hinnat heille olisi alempia. Tämä on asia, johon itsekin olen törmännyt monissa paikoissa ja miettinyt mitä sille voisi tehdä. Mutta se, että käyttää paikallista opasta ja paikallista matkanjärjestäjää on jo jotain siihen suuntaan. Ihana tuo huomiosi oppaan innosta lepopardin näkemisestä.

    joulukuu 6, 2019 at 10:47 pm Reply
    • Emilia

      Kiitos Anu kommentista😊 Hyvä, että nostit tuota aspektia, että matkailijana voi vaikuttaa siihen, kenen palveluita käyttää, esim. isojen kansainvälisten firmojen vai paikallisten pienyrittäjien.

      tammikuu 12, 2020 at 3:45 pm Reply
  • Katja / Lähtöselvitetty

    Afrikan safari on ollut itsellä jo pitkään haaveissa. Sri Lankassa teimme lyhyen safarin, ja jo se antoi esimakua siitä, millaista on bongailla eläimiä isommassa mittakaavassa. Udawalawessa kun näimme lähinnä elefantteja ja vesipuhveleita, sekä erilaisia lintuja.

    Minä uskon, että oleellista on käyttää mahdollisimman paljon paikallisten palveluja. Se ei toki auta kaikkia paikallisia pääsemään ikinä safarille, mutta varmistaa rahojen jäävän kuitenkin alueelle ja paikallisten hyödyksi. Valitettavan monessa paikassa todellisuus on sitä, ettei paikallisilla ole mitään mahdollisuutta tutustua niihin upeuksiin, joita me turistit matkustamme pitkän matkan päästä katsomaan.

    joulukuu 7, 2019 at 9:26 am Reply
    • Emilia

      Udawalawe on varmasti ollut hieno kokemus! Itsekin tykkäsin kovasti Sri Lankan safarista. Siellä oli erilainen tunnelma kuin näillä Afrikan safareilla, mutta hienoja kokemuksia molemmat!
      Kiitos, että nostit nuo paikallisten palvelut. Se on hyvä muistaa reissuja buukkaillessa, sillä pystyy vaikuttamaan suoraan monen paikallisen toimeentuloon.

      tammikuu 12, 2020 at 3:49 pm Reply
  • Cilla Maria

    Niin ihana postaus ja mitä upeimpia kuvia <3 Ihan kun olis itse ollut mukana tuota lukiessa! Millasella linssillä kuvasitte tuolla safarilla? Etenkin nuo leijonakuvat on ihan mielettömän upeita, ja tuo leijonan katse.. WAU! Kyllä olis niin hienoa päästä käymään tuolla joskus!
    Surettaa muuten tuo, miten joitain eläimiä pidetään rumina. Tulee aina paha mieli, jos lukee jonkun uutisenkin että "Onko tässä maailman rumin kala" jne. Ei kukaan voi mitään sille, minkä näköiseks tänne on synnytty :'( Jokaisella eläimellä ja olennolla on oma tehtävänsä tässä maailmassa.

    joulukuu 7, 2019 at 2:34 pm Reply
    • Emilia

      Kiitos Cilla ihanasta kommentista <3 Meillä oli matkassa mukana kompaktikamera 525-250 mm linsillä eli sellaisellakin jo sai aika kivoja kuvia😊
      Joo oon samaa mieltä tuosta eläinten nimittelystä. Pöhköä😕

      tammikuu 12, 2020 at 3:55 pm Reply
  • Travelloverin Annika

    Ei pitäisi katsoa yhtään kuvia Afrikasta. Syntyy niin suuri kaipuu palata. Luonnossa on jotain niin maagista.

    joulukuu 7, 2019 at 10:29 pm Reply
    • Emilia

      Afrikan luonto on 💚

      tammikuu 12, 2020 at 3:56 pm Reply

    Leave a Reply