Masai Mara – Avaraa luontoa livenä

Kello kolkutteli aamukuutta, kun ponnistimme safariautomme kyytiin kenialainen opas ja sveitsiläinen mies seuranamme. Sveitsiläinen John viittasi kädellään monipenkkiseen autoon ja sanoi, että me saisimme valita parhaat paikat päältä. Hän oli ehtinyt viilettää safariauton kyydissä jo useana päivänä. Kun olimme asettautuneet eturivin paikoille, oppaamme Shedi lähti ajamaan kiemuraista ja pomputtavaa tietä, joka kulki Talek-joen vierellä.

Aurinko alkoi hiljalleen liukua kohti yläilmoja ja lämmittää meitä raikkaassa autokyydissä olevia. Olin uskaltanut sanoa ääneen yhden toiveen tälle päivälle: olisi hienoa nähdä leijonia. Ensimmäinen kohtaamiseni leijonien kanssa Afrikan luonnossa kutkutteli mielessäni. Neljä vuotta sitten todistimme leijonalauman aamupalahetkeä gnuuantiloopin ympärillä Tansanian Serengetissä. Jospa näkisimme leijonia myös tällä kertaa Serengetin pohjoispuolella ja rajan toisella puolella Kenian Masai Marassa.

Kiehtovat eläimet ja uniikit maisemat

Masai Maran suojelualue vastasi nopeasti toiveisiini. Viimeisetkin unihiekat kaikkosivat silmistä viimeistään siinä vaiheessa, kun kaksi naarasleijonaa ja yksi nuori urosleijona ilmestyivät näkökenttäämme. Se oli uljas näky – kolme savannin valtiasta taustanaan horisonttiin yltävä savanni, akaasiapuu, muutama puska ja aamuauringon viisto valo.

Jossain vaiheessa toinen naaraista nousi ylös ja käveli poispäin hengenheimolaisistaan. Kaverit jäivät katsomaan sen jälkeen. Muutaman minuutin jälkeen myös ne nousivat ylös ja lähtivät ensimmäisen perään, tosin hieman laiskan näköisesti tallustellen ja venytellen.

Se oli uljas näky – kolme savannin valtiasta taustanaan horisonttiin yltävä savanni, akaasiapuu, muutama puska ja aamuauringon viisto valo.

Masai Mara tarjosi eläintykitystä koko safariajelun ajan. Seeprat, gnuut, thomsoningasellit, impalat ja topiantiloopit vaelsivat isoissa ja pienissä laumoissaan. Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä oli, kun seurasimme, miten juuri syntynyt topiantiloopin vasa otti ensi askeleensa tässä maailmassa.

Pahkasiat imuroivat maata polvillansa tuttuun tapaan. Opimme, että tuo raskaalta näyttävä syömistapa johtuu siitä, että pahkasikojen niska on niin lyhyt, että niillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kyykistyä puoliksi maahan. Yllätimme myös muutaman täplähyeenan mutakylvystä. Kuulemma nämä kaksi lajia, pahkasika ja hyeena, luokitellaan “savannin rumaan viisikkoon”. Tähän imartelevaan ryhmään lasketaan myös gnuuantilooppi, korppikotka ja vielä joku viides eläinlaji (?). Ymmärsin pointin, mutta en voinut olla miettimättä itsekseni, miten tällainen luokittelu ohjaa valmiiksi ajatteluamme näistä eläimistä ja mikä vaikutus esimerkiksi Leijonakuninkaalla on ollut siihen, miten suhtaudumme kyseisessä elokuvassa esiintyviin eläimiin.

Onnistuimme näkemään myös yhden takaa-ajon. Naarasgepardi bongasi gaselliemän ja sen vasan ja otti pienemmän tähtäimeensä. Ajojahti päättyi lyhyeen. Gaselliemä jäi turvallisen välimatkan päästä ihmettelemään lopputulosta.

Ajojahti päättyi lyhyeen. Gaselliemä jäi turvallisen välimatkan päästä ihmettelemään lopputulosta.

Eläinten lisäksi Masai Maran maisemat hurmasivat minut. Seeprojen ja gnuiden suuren vaelluksen jäljiltä heinä oli lyhyttä ja sen korsissa oli vihreän ja ruskean sävyjä.  Tasangot tuntuivat ulottuvan loputtomiin, kun katselin penkiltäni eri ilmansuuntiin. Välillä kukkulat tai joenpengerten tiheät pusikot halkaisivat yhtenäisen tasankomaiseman. Tunsin olevani keskellä ihmeellistä maailmaa tuolla Masai Maran sydämessä. Sellaisessa paikassa, jossa olen puhtoisen onnellinen ja vilpittömän täpinöissäni kuin pikkutyttö.

Aamukahvit Mara-joella ja muita tähtihetkiä

Jossain vaiheessa Shedi käänsi nokkamme osoittamaan Mara-jokea. Söimme aamupalan ja joimme kahvit sen varrella. Samalla kuuntelimme joen virrassa olevan virtahepolauman röhinää. Mielikuva lutuisesta hiposta unohtuu nopeasti, kun näkee livenä tämän ihmiselle vaarallisimman Afrikan eläimen. Kun ne mönkivät joen pengertä ylos, voit nähdä niiden valtavan vartalon koko komeudessaan. Kuuntelimme virtahepojen ähkäisyjä myös öisin, sillä meidän telttamme oli aivan Talek-joen vieressä. Toisena Masai Maran yönä heräilin siihen, kun virtahepo tallusteli teltta-alueella ja möykkäsi aamupesullaan.

Kuuntelimme virtahepojen ähkäisyjä myös öisin, sillä meidän telttamme oli aivan Talek-joen vieressä. Toisena Masai Maran yönä heräilin siihen, kun virtahepo tallusteli teltta-alueella ja möykkäsi aamupesullaan.

Kun olimme lopetelleet aamukahvin ja lähdimme jälleen kohti tasankoja, tapasimme norsulauman. Kaiken kaikkiaan näimme kolme norsulaumaa Masai Marassa. Afrikannorsut lukeutuvat ikuisiin suosikkeihini. Näimme jälleen sekä lauman pienimpiä poikasia että elämänkokemusta kerryttäneen lauman johtajan eli matriarkan.

Olimme liikenteessä matalasesonkina, jolloin saimme suurimmaksi osaksi nauttia eläinten lisäksi myös luonnon rauhasta. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun radiopuhelinta pitkin tuli tieto, että leopardi on bongattu lähellä, päädyimme mekin safariautojen sumaan. Vaikeasti havaittava ja suurimmaksi osaksi puissa lymyävä leopardi on harvinaista herkkua myös oppaille. Shedi oli leopardin näkemisestä vähintään yhtä innoissaan kuin me. Leopardi kuuluu myös The Big Fiveen eli Afrikan ”viiteen suureen”. Historiallinen nimitys viittaa alun perin eläimiin, joita pidettiin vaikeina saada metsästysretkellä kiinni. Masai Marassa näimme kaikki muut Big Fiveen kuuluvat paitsi sarvikuonon.

Niin ikään afrikanpuhveli luokitellaan viiteen suureen. Masai Maran puhveleilla oli tyly katse, joka viestitti, että niille ei sovi ruveta ryttyilemään.

Aamuleijonien lisäksi näimme myös monta muuta leijonaa. Eräs naarasleijona tuijotti meitä intensiivisesti, ja hetki tallentui kameraamme. Pysähdyimme myös erään pusikon luokse, jonka kätköissä piileskeli muutama leijonanpentu. Oppaamme Shedi oli nähnyt ne siellä jonain päivänä, mutta tuona iltana ne eivät ilmestyneet.

Päivä päättyi yhteen uskomattomimmista auringonlaskuista, joita olen nähnyt. Taivas oli pilvinen, mutta alas lipuva aurinko punasi taivasta purppuraiseksi.

Majoittuminen ja sesongit Masai Marassa

Masai Maraan suunnatessa on hyvä huomioida, että luonnonsuojelualueen huippusesonki on silloin, kun on maailmankuulu ja luonto-ohjelmista tuttu suuri vaellus eli The Great Migration. Silloin isot laumat gnuuantilooppeja ja seeproja vaeltavat Tansanian Serengetistä Kenian Masai Maraan. Kenian oppaidemme mukaan nämä ruuan perässä liikkuvat laumat ovat Masai Marassa heinä-syyskuussa. Tuohon aikaan on hyvin mahdollista nähdä saalistava leijona, mutta myös hinnat ovat noin tuplat ja safarimajoitusta suositellaan varattavaksi jopa vuotta aikaisemmin.

Me olimme Ollin kanssa Masai Marassa lokakuun lopussa, jolloin suuri vaellus oli jo ohi. Majoituimme enemmänkin huoneistoa muistuttavassa teltassa Julia’s River Campilla, joka sijaitsee suojelualueen sisällä Talek-joen varrella. Rauhallisten safariajelujen lisäksi matalasesongista oli se ilo, että majoituksessamme oli vähän porukkaa. Henkilökunnan lisäksi seuranamme olivat vain tutuksi tullut sveitsiläinen mies sekä ruotsalainen perhe, joka lähti ensimmäisen yömme jälkeen. Hiljaisuuden vuoksi saimme myös paremman teltan kuin minkä olimme alun perin varanneet. Vähäisillä asiakasmäärillä on kuitenkin puolensa paikallisten näkökulmasta. Se tarkoittaa heille esimerkiksi vähempiä tippejä, jotka ovat tärkeitä kokonaispalkan kannalta.

Ilman suurta vaellusta ei kuitenkaan ollut huolta siitä, ettei eläimiä olisi näkynyt. Osa seeproista ja gnuista ei osallistu suureen vaellukseen, vaan ne asustelevat vakituisesti näillä tasangoilla. Heinä oli suurten laumojen jäljiltä lyhyeksi kynittyä, mikä teki eläinten bongaamisesta helppoa. Onnistuimme näkemään “pienen vaelluksen” omalla reissullamme. Kun ensimmäisenä päivänä lähestyimme majoitustamme, ryhmä gnuita ja seeproja ryntäsi ohitsemme. Ne juoksivat vauhkoina Talek-joelle ja jatkoivat matkaansa sen yli.

Itse miellyin ehdottomasti majoitukseen Masai Maran sisällä, sillä silloin aikaa ei mene siirtymisiin. Safariajelu alkaa silloin, kun auto starttaa. Minusta tuntui siltä, että olimme safarilla koko ajan, myös silloin kun emme olleet auton kyydissä. Eläinten ääniä kuului läpi yön, apinat ja paviaanit olivat naapureitamme ja kun olimme istuutumassa illalliselle, seurasimme samalla, miten virtahepo könysi joen vastarannalle.

Kun aurinko oli laskenut, liikkuminen teltta-alueella ei ollut yksin sallittua, vaan henkilökunnasta oli aina joku saattamassa. Majoitusaluetta ei oltu rajattu millään aidalla, joten eläimet saattoivat liikkua siellä vapaasti. Joku olikin käynyt jättämässä jätöksensä telttamme viereen.

Ylipäätään opimme tällä reissulla, että Keniassa eläinten suojelualueet eivät ole aidattuja kuten esimerkiksi Etelä-Afrikassa. Eläimet liikkuvat vapaasti myös suojelualueiden ulkopuolelle. Näin on myös Tansaniassa. Kuulemma noin 70 prosenttia Kenian villieläimistä on  suojeltujen alueiden ulkopuolella.

Keniassa eläinten suojelualueet eivät ole aidattuja kuten esimerkiksi Etelä-Afrikassa. Eläimet liikkuvat vapaasti myös suojelualueiden ulkopuolelle.

Masai Mara ja sen lähialueet tarjoavat ison määrän erilaisia majoitusvaihtoehtoja. Hintahaarukka on alle sadasta eurosta tuhansiin euroihin per yö. Hetki meni itsellä pohtia, kuinka paljon olemme valmiita pulittamaan. Safareilla käynti ei ole halpaa, sillä esimerkiksi sisäänpääsy Masai Maraan maksaa 70–80 dollaria henkilöltä päivässä. Jos siis käyt safarilla useana päivänä maksat sisäänpääsymaksun erikseen jokaiselta vuorokaudelta. Siihen päälle tulevat ainakin safarin järjestäjälle maksettavat maksut ajelusta sekä oppaan tipit. Jokainen safarielämyksemme on kuitenkin ollut aina rutkasti enemmän kuin maksetun rahan arvo.

Monimuotoisempi, reilumpi safarimaailma?

Koska suurimman osan Kenian matkastani olin vapaaehtoistöissä ja asuin kenialaisessa perheessä keskellä Länsi-Kenian maaseutua, mietin safarimatkailua myös paikallisten kannalta. Tietääkseni paikallisista kavereistani vain pari oli päässyt joskus safarille. Perheemme yksi pojista oli vieraillut eläintarhassa Kisumun kaupungissa. Toki kaikki paikalliset tiesivät leijonan, seepran tai kirahvin, mutta heillä ei ollut omakohtaisia muistoja niistä. Puistojen sisäänpääsymaksut ovat paikallisille paljon halvempia kuin ulkomaalaisille turisteille, mutta siitä huolimatta esimerkiksi Masai Maran sisäänpääsymaksu kenialaiselle 1000 sillinkiä (n. 10 euroa) on monille paikallisille valtava raha. Perheillä, joilla ei ole 200 sillinkiä (kahta euroa) käytettävissä päivässä, ei ole mahdollista käydä safarimatkoilla (tai muillakaan lomamatkoilla).

Tavallaan minusta tuntui kummalliselta palata hienon matkani jälkeen takaisin kenialaisen perheeni ja ystävieni luokse, koska heillä ei ole mahdollisuutta kokea niitä samoja elämyksiä kuin minulla. Olimme heidän maassaan, mutta minä kerroin heille, kuinka upeita juttuja Keniassa riittää. Vaikka Keniassa on rikkaita ja keskiluokka, niin kuitenkin safarikuvastoa selaamalla voi aika nopeasti huomata, kuinka “valkoista” se on. Masai Maran oppailta kuulimme, että paikallisia tulee safareille enimmäkseen joulun aikaan. Toivon sydämestäni, että kun aika menee eteenpäin ja minun Kenia-perheeni lapset kasvavat aikuisiksi, heillä olisi halutessaan mahdollisuus käydä Kenian upeissa luontokohteissa ja viedä perheensä niihin.

Masai Maran jälkeen olemme pitäneet yhteyttä yhden kenialaisen oppaan kanssa. Hän leikkimielisesti houkutteli Masai Maraan kokiksi, oppaaksi tai muuksi apulaiseksi. Tarjouksista huolimatta pysyn mieluummin innokkaana safarituristina. Vaikka Masai Maran reissusta on vasta tovi, niin uskaltanen silti myöntää, että haaveilen jo uusista safariseikkailuista.

Kun viime viikonloppuna katsoin tuoretta Avaraa luontoa Masai Maran leijonista (vink vink!), totesin, että minun on turha yrittää uskotella itselleni, että voisin kyllästyä Afrikan majesteettiseen luontoon. Viime vuosina olen päässyt safareille myös Tansanian Serengetiin, Ngorongoroon ja Lake Manyaralle, Etelä-Afrikan Addo Elephant National Parkiin, Intian Satpuraan ja Sri Lankan Gal Oyaan. Koen, että Masai Mara asettuu safarikohteiden aateliin.

Jos kiinnostuit Kenian seikkailuistani enemmän, niin löydät kootusti kaikki Kenia-postaukseni täältä. Tervetuloa seuraamaan blogiani myös Instagramin, Facebookin ja Blogit.fi:n puolella.

Kiinnostaako Afrikan luonto, Kenia tai naapurimaa Tansania? Seuraavissa muita vinkkejä ja linkkejä

• Tuore Avara luonto -jakso leijonalauman eloonjäämistaistelusta Masai Marassa
• Safarikokemuksia Itä-Tsavon kansallispuistosta Keniassa Kohteena maailma -blogissa
• Meriharakka-blogin koottuja juttuja Keniasta
• Boarding Time -blogissa upeita kokemuksia Great Migrationista sekä muita unohtumattomia safarihetkiä
• Inspiroivia safarikokemuksia Tansaniasta Vaihda vapaalle -blogissa
• Matkakertomus Lake Manyaralta ja Ngorongoron kraaterilta Merjan matkassa -blogissa
• Suunnaton-blogissa kokemuksia Tansanian safareista sekä käytännön vinkkejä
• Tansaniasta ainutlaatuisia telttaleirikokemuksia Tämä matka -blogissa