Kuka, mitä?

auringonkukkapellolla

 

Hei,

ja lämpimästi tervetuloa seuraamaan blogiani Merkintöjä maailmasta! Täältä blogin kulissien takaa löydyn minä, kolmenkympin taitteessa oleva ja Helsingissä päämajaa pitävä Emilia. 

Perustin Merkintöjä maailmasta -blogin vuonna 2018 ja julkaisin ensimmäisen postaukseni Matkakokemuksia Etelä-Afrikasta saman vuoden huhtikuussa. Olin jo kauemmin halunnut luoda oman paikan, johon voisin kirjata ajatuksiani, jakaa inspiraatiotani, oppimaani ja kokemuksiani myös muille sekä johon voisin kanavoida yhtä rakkaimmista harrastuksistani – kirjoittamista. Valokuvaamisen saralla olen innokas harjoittelija, mutta haluan siitäkin lajista oppia entistä enemmän. 

Postaukseni keskittyvät pääasiassa matkatarinoihini, mutta silloin kun siltä tuntuu, jaan myös muita ajatuksiani elämästä ja muusta maailmaan liittyvästä inspiraatiostani. Matkatarinoilla haluan välittää niitä tuntemuksia ja aistielämyksia, joita koen reissun päällä. Rakastan seikkailuja, savannilla vaeltavia eläimiä, aaltoilevia vuorijonoja, turkoosina hohtavia järviä, rauhoittavaa ja pelottavaa merta, notkuvia palmuja sekä jalkapohjiin tarttuvaa hiekkaa. Vaikka yhä useammin huomaan suunnittelevani matkaa luontokohteiden äärelle, niin myös kaupunkien historia, ilmapiiri ja mahdollisuudet kiehtovat minua.

Koen olevani kaupunki- ja luontoihminen samassa paketissa. En pidä niitä toisensa poissulkevina elementteinä vaan ennemmin toisiaan täydentävinä. Olen alun perin kotoisin Pirkanmaan harjumaisemista, ja olen asustellut Helsingissä yli kuusi vuotta. Olen huomannut täällä kotimaamme pääkaupungissa, kuinka tiiviisti luonto on myös täällä läsnä sekä miten paljon lähiretkikohteita ja kulttuuritapahtumia Helsinki tarjoaa kenelle tahansa. Minusta on hauskaa, että voin nykyisessä kotikaupungissa olla joko tavallinen asukas tai turisti päivästä ja aktiviteetista riippuen. 

Olen helposti innostuva ja fiiliksellä kulkeva ihminen, joka saattaa yhtenä päivänä päättää, että tuonne minä haluan ja seuraavassa käänteessä minulla on reissusuunnitelma lähes valmiina. Välillä kuvissa vilahteleva aviomieheni ja reissukumppanini Olli saattaa ensin naureskella nopeille käänteilleni, mutta jo hetken päästä suunnittelemme reissua yhdessä innostuneina. Olemme matkustaneet myös perheeni ja ystäviemme kanssa, ja minusta on huippua, että lähipiirissäni on sielunsiskoja ja -veljiä tässä asiassa. 

Valehtelisin jos väittäisin, että minua ei huoleta maapallon ympäristön tila. Vuoden 2019 alussa päätin, että kompensoin jatkossa kaikki lentoni ja mietin entistä enemmän lähimatkakohteita ja vaihtoehtoisia liikkumistapoja. Haluan muutenkin tehdä entistä vastuullisempia ja eettisempiä tekoja niin arkielämässä kuin reissuilla. Riippumatta siitä, missä olemme, teemme jatkuvasti ympäristölle enemmän tai vähemmän ystävällisiä valintoja. 

Erityisesti kuluneen vuosikymmenen aikana reissut ovat muokanneet kokemustani ympärillämme olevasta maailmasta. Esimerkiksi vaihto-opiskelulla Balilla, Tansanian matkalla ja viime syksyn Intian kehitysyhteistyön opintomatkalla on ollut paljon painoa siihen, mitä asioita haluan toteuttaa elämässäni ja kuka minä koen olevani. Tästä aiheesta olen kirjoittanut postauksessani Miten tähän tultiin?.

Olen omimmillani silloin, kun saan tehdä itselleni ja muille merkityksellisiä asioita. Olen ollut paljon mukana kansalaisjärjestöjen toiminnassa sekä Suomessa että ulkomailla, mistä aion myös tulevaisuudessa kirjoittaa tänne blogin puolelle. Viime vuonna pääsin Intiassa näkemään omin silmin, miten jonkun toisen elämä voi mullistua hyvään suuntaan silloin, kun autamme toinen toisiamme ja miten hyvä moninkertaistuu matkalla. Voit lukea vaikuttavasta Intian matkastani esimerkiksi postauksista Naisvoima leviää Indoren slummissa ja Kohtaamisia Intian Hoshangabadin lasten kanssa. Myös eläinten ja ympäristön suojelu on tärkeää minulle. Norsu ei ole sattumalta blogini logossa. Olen päässyt näkemään norsuja luonnossa muutaman kerran, ja niiden älykkyys, sosiaalisuus ja kiintymys perheenjäseniinsä kiehtovat minua.

Vaikka olen nähnyt henkeäsalpaavia maisemia ja saanut kokea saanut upeita elämyksiä, niin kuitenkin kaikista merkittävintä minulle on ollut ihmisten kohtaaminen, kulttuureihin tutustuminen ja sitä kautta maailmankatsomukseni avartuminen. Uskon siihen, että kun kohtaamme toisemme ihmisinä missäpäin maailmaa tahansa, voimme oppia toinen toisiltamme, ymmärryksemme toisistamme ja maailmasta lisääntyy ja samalla rakennamme globaaleja siltoja. Näillä tausta-ajatuksilla kirjoittelen blogiani, ja toivottavasti saan välitettyä sinulle sinne ruudun toiselle puolelle inspiraatiotani maailmasta.

-Emilia
emilia@merkintojamaailmasta.fi

Ps. Tervetuloa seuraamaan merkintöjäni maailmasta myös Instagramin, Facebookin ja Blogit.fi:n puolella.

Leave a Reply