Talven aurinko- ja väriloma Costa Blancalla

Otin vuoden 2020 ensimmäiset askeleeni Costa Blancan rannikolla Kaakkois-Espanjassa. Vuoden ensimmäisenä aamuna laitoin lenkkarit jalkaan ja puin varmuuden vuoksi takin päälleni. Kietaisin sen lantiolle jo viiden minuutin juoksemisen jälkeen, sillä aurinko helotti täysillä eikä tuulesta tai pilvistä ollut merkkiä.

Suuntasin joen vartta pitkin Guardamar del Seguran satamaan. Panin merkille, että moni muukin oli lähtenyt happihyppelylle uuden vuoden alkajaisiksi. Niin paikalliset kuin ulkomaalaiset olivat kerääntyneet nauttimaan aurinkokylvystä ja merinäköalasta aallonmurtajalle. Myös muutama kalastaja kokeili onneansa ja yksinäinen katti paistatteli päivää aallonmurtajan isoilla kivillä. 

Vuosi sitten seikkailin myös tällä Espanjan aurinkoisella ja vähäsateisella rannikolla ja kirjoitin postauksen Alicanten kokemuksistani ja vinkeistäni. Aurinko, valo ja hyvä seura vetivät jälleen paikalle. Tukikohtamme oli Guardamarissa, josta teimme päiväretkiä muualle tai vaihtoehtoisesti vietimme rentoa päivää tässä pienessä rantakaupungissa.

Vaikka lomallamme ei varsinaisia uimakelejä ollut, niin palmupuut, hiekka ja turkoosin sinisenä uinuva meri pitivät huolen, että pääsin vaivatta lomamoodiin. Vietin monet hetket meren äärellä. Seurasin ja kuuntelin aaltojen liikkeitä ja huoahduksia rantahiekkaa vasten.

Kaupunki-idylliä Alicantessa ja Villajoyosassa 

Alicantea ihastelin jo aiemmassa postauksessani. Se on helposti lähestyttävä ja kompaktin kokoinen kaupunki. Lempipuuhaani siellä on  kävellä kiireettömästi paikasta paikkaan, fiilistellä värikkäitä taloja ja istutuksia sekä aistia boheemia ja vanhan ajan tunnelmaa. Kun nälkä tai jano iskee, ravintola tai istuskelupaikka löytyy jollei samalta niin viimeistään seuraavalta kadulta. 

Vielä Alicantea kompaktimpi idyllinen kaupunki on Villajoyosa. Tällaisen kaikkea kaunista ja värikästä rakastavan Villajoyosa saa innostumaan vähän liikaakin. Ja niitä värikkäitä talojahan ei ole vain yksi, kolme tai viisi, vaan koko vanhan kaupunginosan verran. Värejä ei ole vain paria erilaista, vaan kaikille löytyy joku oma lemppari kirkkaiden ja murrettujen värien joukosta. Minua ilahdutti se, että myös kaikista uusimpia taloja oltiin rakennettu vanhan värimaailman hengessä.

Kävelin Villajoyosan hiljaisilla kaduilla onnesta hykerrellen murheenani ainoastaan se, kuinka kauan miesseurani jaksaisi odottaa minua. Vaikuttava paikka oli vanhankaupungin aukio, jonka yhden rakennuksen seinään oli maalattu muraali. Seisoin keskellä historiallisia rakennuksia ja kuulin lähellä leikkivien lasten ilon huudahduksia. Aukion pululauma nousi ilmaan, ja lintujen siipien värinä kaikui rakennusten seinistä. 

Luonnonrauhaa Calblanquessa

Patikkapäivänä suuntasimme Calblanquen luonnonsuojelualueelle. Alue sijaitsee Alicanten eteläpuolella lähellä Cartagenan kaupunkia. Jätimme auton Cobaticasin parkkipaikalle, josta pääsee kävelemään rantaa kohden ja kääntymään joko itään tai länteen päin. Me kävelimme Calblanquen itäosaa pitkin rantaviivaa seuraten. Maisemia hallitsivat luonnonrannat, jyrkät kalliot ja laakeat vuoret. Ajattelin, että jonain päivänä palaisin tänne mukanani hyvä kirja ja asettuisin mukavaan asentoon johonkin sopivaan sopukkaan.

Tällä Costa Blancan lomalla minuun pulpahti se sama lämmin ja onnellinen fiilis, jonka olen kokenut siellä ennenkin. Olen tykästynyt alueeseen, jolla voi vetäytyä rauhoittumaan tai halutessaan keksiä aktiviteetteja vaikka jokaiselle päivälle. Rannikon ytimestä eli Alicantesta on tullut yksi minun suosikkikaupungeistani. Olotilaa kohotti varmasti myös se, että tulimme Suomen talvesta, joka on tällä kertaa muistuttanut lähinnä loputonta marraskuuta tai alkavaa huhtikuuta. Tosin noin viikko sitten uutisissa näkyi Gloria-myrskyn jälkiä ja lumisia kuvia Espanjasta. Espanjan itärannikolla taisi olla enemmän lunta kuin eteläisessä Suomessa koko talvena. 

Itse uuden vuoden illan ja yön vietimme perheeni kanssa Guardamarissa. Pelasimme pullonpyöritystä ja suoritimme tarmokkaasti sen poikimia tehtäviä naurua pidätellen. Ennen h-hetkeä menimme pimeälle rannalle kera skumpan ja viinirypäleiden. Espanjassa on tapana napsaista yksi viinirypäle aina yhtä vuoden 12 viimeistä sekuntia kohden.

Pienen kaupungin pimeällä rannalla näytti siltä, ettei mitään ilotulituksia olisi tiedossa, kunnes auki olevasta ravintolasta säntäsi työntekijä sylissään laatikko. Ravintolassa syömässä olleet ihmiset tulivat myös ulos ja asettuivat rannan tuntumaan. Ilotulituslaatikon sisältö näytti vaatimattomalta, kunnes se ampaistiin taivaalle. En ole kova ilotulitteiden fani, mutta tuossa hetkessä, tuolla pimeällä Costa Blancan rannalla, jossa sain seistä minulle rakkaiden ihmisten lähellä, oli ilotulitteiden toivotus vuoteen 2020 mieleenpainuva.

Lue lisää Costa Blancasta:

• Vuosi 2021: 11 reissumuistoa Espanjan Costa Blancalta
• Alicante hurmaa talvellakin

Tervetuloa  seuraamaan blogiani myös Instagramin, Facebookin ja Blogit.fi:n puolella.