Monena kesänä olemme mieheni kanssa pohtineet, että haluaisimme lähteä tutkimaan Suomen luontonähtävyyksiä itään ja pohjoiseen päin. Suomi-matkailuni on ollut jumittunut lähinnä niihin paikkoihin, jotka ovat päiväretken päässä kotoa tai kaupunkeihin, joissa meillä asuu perhettä ja ystäviä. Vähän väliä huomaan muutenkin, että Suomen maantieto voisi olla paremmin hallussa, kätkeehän maamme mitä erilaisempia paikkoja ihmisineen, kulttuureineen, luontokohteineen ja paikallisine perinteineen. Mutta nyt nokka kohti Kainuun Hossaa, joka kietoi tämän seikkailijattaren pikkusormensa ympärille.
Hörökorvan, Kekkosen ja Nousukkaan jäljillä
Aloitan Hossan mieleenpainuvimmasta seikkailusta eli karhujenkatselusta. Karhuhan on meille suomalaisille tavallaan tuttu eläin, lutuinen kuva hunajaa syövästä otuksesta on maalattu mieleemme jo lapsuudessa sarjojen ja kirjojen välityksellä. Karhu on ennen kaikkea kunnioitusta ja myös pelkoa herättävä iso peto, johon ei yleensä ole hinkua törmätä metsäkävelyllä. Tai jos niin hullusti kävisi, niin yleisesti sanovat, että pitäisi leikkiä kuollutta. Harva meistä on nähnyt karhua luonnossa, lähinnä eläintarhassa aitojen ympäröimänä luokkaretkellä tai perheen kesäreissulla. Lopulta ainakaan minulla ei ollut hirveästi oikeaa haisua koko eläimestä, tuosta metsiemme kuninkaasta ja Suomen kansalliseläimestä.
Kun minä, mieheni, kaksi sveitsiläistä naista ja ranskalainen poika tallustelimme karhujenkatselukojulle Hossassa, noin neljän kilometrin päässä Venäjän rajasta, sydämeni pamppaili ja jännitettä oli havaittavissa meidän kaikkien mielensopukoissa. Ulkomaalaisten kavereidemme kuski oli juuri huikannut “Nähdään sitten viiden tunnin päästä, jos olette vielä elossa”. Naurahdimme kaikki kiusallisesti hänen peräänsä. Emme sentään olleet matkassa ainoastaan tällä turistijengillä, vaan Hossan Karhujen asiantuntija oli mukana oppaanamme ja myös henkisenä turvanamme.
Keskelle metsä- ja suomaisemaa rakennettu karhujenkatselukoju alkoi siintää edessämme, mutta se ei pönöttänyt siellä yksin. Erotimme kaukaa myös pari isoa ruskeaa hahmoa. Pujahdimme mahdollisimman vikkelään kojuun ja asetuimme tuoleille, jonka jokaiselta paikalta oli hyvä näkö- ja kuvausyhteys kojun pihaan. Kojussa tapitimme otsoja viisi tuntia iltaviidestä kello kymmeneen. Saattaapi kuulostaa pitkältä ajalta, mutta väittäisin, ettei viisi tuntia ole mennyt ikinä niin nopeasti (paitsi ehkä safarilla Tansaniassa ;).
Opas kertoi meille, että tuo uroskarhu tuossa on “Nousukas”, ja sitä väistävät urokset ovat “Kekkonen” ja “Hörökorva”. Jännä oli huomata heti, että nämä kaikki yksilöt olivat selkeästi erinäköisiä. Karhuilla oli erimuotoiset päät, erilaisia ruskean sävyjä turkissa ja muita tunnistettavia yksilöllisiä merkkejä. Nousukkaalla ikää on arvioitu olevan 30–35 vuotta, ja se oli selvästi kaikista kookkain. Nousukas oli klassisen näköinen karhu, joka oli yhtä aikaa kunnioitusta herättävä ja nallekarhumainen, jos niin voi kuvailla isoa petoa. Nousukas on näiden maiden pomo, mikä ilmeni niin, että muut karhut pysyivät loitolla tai pakenivat, kun se tuli haaskalle. Saimmepa todistaa pientä takaa-ajoakin Nousukkaan ja Hörökorvan välillä.
Oppaan mukaan Nousukas oli aiemmin elellyt muualla, kunnes voimakkaampi uros oli häätänyt sen ja se oli siirtynyt näille maille kuninkaaksi. Seuraavaksi urosten hierarkiassa oli Kekkonen, jolla oli tasaisen kaunis ruskea turkki. Kolmas Hörökorva oli hyvin tunnistettava muun muassa sen korvien asennosta ja muodosta sekä naamassa olevasta arvesta. Jossain vaiheessa Hörökorva lähti kojulta takaisin metsän uumeniin ja tuli takaisin uusi punainen ruhje kuonossaan. Myös sen turkin karva oli muihin verrattuna harvempi ja oppaamme pohti, että jossain se on kähissyt toisen karhun kanssa.
Edellisten kolmen uroksen lisäksi näimme kaksi muuta uroskarhua, joiden mahdolliset nimet jäivät mysteeriksi. Ne pysyttelivät loitommalla kojusta ja tulivat haaskalle lähinnä silloin, kun muut olivat poissa. Toisella säikymmistä yksilöistä oli silmien yläpuolella ruhjeet ikään kuin kulmakarvoina. Kojulla käy kuulemma myös uros nimeltä Sinappikuono, mutta se ei tuona heinäkuun iltana ilmestynyt paikalle.
Meitä tietysti kiinnosti, missä ovat naaraskarhut. Oppaamme mukaan naaraskarhut välttelevät kojulle tulemista, sillä uroskarhut ovat kaikista vaarallisimpia niiden pennuille ja voivat tappaa ne. Kiima-aikana uros haluaa paritella naaraan kanssa, ja noin kaksi vuotta naaraan kanssa kulkevat pennut voivat olla sille este. Epäillään, että naaraskarhu parittelisi useamman uroksen kanssa juuri siksi, että se haluaa hämätä uroksia ja suojella pentujaan muilta uroksilta. Viisaita eläimiä kaikkien muiden ominaisuuksien lisäksi, esimerkiksi karhuilla on monta kertaa parempi hajuaisti kuin koirilla.
Karhunkatselun ja -kuvauksen lisäksi retkellä sai siis todella paljon tietoa tästä kiehtovasta eläimestä. Sisäinen toimittajani pääsi valloilleen ja kyselin paljon eri asioita oppaaltamme. Keskustelimme myös tästä karhunkatselukojun perustamisesta ja siihen liittyvistä näkökulmista vastuullisuuden, luonnon ja ihmisen kannalta. Kojun perustamiseen tarvitaan lupa viranomaisilta. Suomessa on kuulemma karhunkatselukojuja noin kymmenen. Karhuja houkutellaan paikalle haaskalla, kuten kalalla. Tähän liittyvät kysymykset mietityttivät minua ja opimmekin, että kojun vieressä karhut eivät samalla tavalla vierasta ihmistä. Nehän näkivät ja haistoivat meidät, kun menimme kojuun sisään ja olimme siellä. Oppaamme kertoi, että kojun kohdalla karhu on tottunut luottamaan tavallista enemmän ihmiseen, mutta karhut liikkuvat kuitenkin laajalla alueella, säikkyvät ihmistä ja vetäytyvät muualla normaalisti pois ihmisen läheisyydestä. Hossan lähiseuduilla karhuja myös metsästetään, ja alueella arvioidaan asustavan noin 250–300 yksilöä (jos muistan luvut oikein). Karhut syövät todella paljon ja keräävät massaa talveksi, joten kesän kojupäivinä saatava haaska ei ole niiden ainoa päivän ateria. Marjojen ym. lisäksi ne syövät ja metsästävät hirviä ja poroja.
Jos liikut paljon luonnossa, niin karhu on voinut nähdä sinut mutta sinä et karhua. Retkemme jälkeen on helppo yhtyä tähän oppaamme sanomiseen. Kun karhut pujahtivat kojulta metsään, ne sulautuivat nopeasti sinne ja niitä oli hetkessä mahdoton erottaa puiden, pensaiden ja muun kasvuston seasta. Mutta entä jos vahingossa törmäisin karhuun jossain? Oppaamme mukaan silloin pitäisi perääntyä mahdollisimman rauhallisesti eikä ainakaan lähteä juoksemaan karkuun. Karhu ei lähtökohtaisesti ole hengenvaarallinen, jollei se tule yllätetyksi, ihminen joudu emon ja pennun väliin tai metsästäjä osu karhuun niin, että se vain haavoittuu.
Jos liikut paljon luonnossa, niin karhu on voinut nähdä sinut mutta sinä et karhua.
Kun viisari osoitti iltakymmentä, pujahdimme karhunkatselukojun tyhjään pihaan. Kävelimme takaisin tietä kohti, kunnes oppaamme pysähtyi ja osoitti maata. Siinä oli karhun takajalan jälki, jota itse olisi ollut mahdoton huomata. Hetken päästä kuumotus niskassani lisääntyi, kun opas ilmoitti, että metsikössä näkyi kaksi karhua. Katsoimme kaikki sivullepäin ja toden totta metsiköstä pystyi erottamaan kaksi tummanruskeaa möhkälettä. Jatkoimme rauhallista kävelyä autotielle päin ja parkkipaikalle päästyämme kiittelimme muuta turistiseuraamme sekä opastamme mieleenpainuvasta illasta, joka oli tehnyt meihin kaikkiin suuren vaikutuksen. Karhunkatseluretki tarjosi upeimpia hetkiä, joita olen päässyt luonnossa kokemaan.
Patikointia Julma-Ölkyllä ja Kokalmuksen kierroksella
Karhunkatselun lisäksi Hossa on hieno paikka muuhun retkeilyyn. Olimme vuokranneet mieheni kanssa mökin Hossanjärven rannalta läheltä kansallispuiston virallisia rajoja. Ylipäätään Hossassa vallitsi minusta ainutlaatuinen ja rauhoittava tunnelma, jonka loivat vanhat mäntymetsät, hiekkapohjainen maa ja uskomattoman kirkkaat vedet.
Rennon mökkeilyn lisäksi teimme pari patikkaretkeä Julma-Ölkyllä sekä Kokalmuksen kierroksella. Julma-Ölkyn kanjonijärven maisemat lienevät ne alueen kuuluisimmat. Järven voi kiertää joko kympin Ölökyn ähkäsy -reitillä tai järven voi ylittää noin puolessa välissä siltaa pitkin Ölökyn ylitys -reitillä. Sanotaan, että Julma-Ölkyn patikkamaastot ovat ne puiston vaativimmat. Minusta hyvällä peruskunnolla pärjää hyvin ja jalassa kannattaa olla jotkin tukevat kengät. Me kiersimme kanjonijärveä myötäpäivään parkkipaikalta katsottuna, jolloin ensimmäinen puolisko oli enemmän metsäisempää ja toinen puolisko enemmän avarampaa maisemien puolesta. Jos meillä olisi ollut Hossassa enemmän aikaa, olisi ollut hienoa lipua kanootilla kanjonijärveä pitkin ja mennä katsomaan historiallisia värimaalauksia.
Toinen patikkareittimme, 14 kilometrin Kokalmuksen kierros oli toisella tavalla viehättävä. Reitti on helppokulkuinen, ja matkan varrella voi keskittyä ihailemaan joka puolelta esiin pyrkiviä järvimaisemia. Jos sää olisi ollut helteinen, olisin varmasti pitänyt uimapaussin ja pulahtanut kristallinkirkkaaseen veteen reitin varrella olleella uimarannalla. Kun näimme pari maastopyöräilijää, pohdimme, että siinäkin olisi mukava tapa liikkua täällä.
Olen ollut yleisesti niin kiinnostunut kaukomatkakohteista ja niiden seikkailuista, että Suomen kiertäminen on tuntunut pliisulta vaihtoehdolta. Mutta eihän niiden tarvitse olla toisensa poissulkeavia – seikkailumielen voi löytää niin kaukaa kuin läheltä. Hossan jälkeen panin merkille, että ajatuksissani jo haaveilin Saimaan sinivihreistä kohteista ja mahdollisesta norpan vilahduksesta.
Ps. Jos olet kiinnostunut karhunkatselusta ja Hossasta enemmän, niin voit tsekata Instagram-tarinani paikan päältä täältä kohokohdista. Lisäksi tervetuloa seuraamaan blogiani myös Facebookissa ja Blogit-fi:n puolella.
Lisäksi lisää juttuja Hossasta voi lukea muun muassa seuraavista:
- Luontoon.fi: Hossan reitit
- Hossan kansallispuiston omat sivut: hossa.fi
- Aamukahvilla-blogi: Sisarusporukalla Hossan Kansallispuistossa
22 Comments
Pirkko / Meriharakka
Parinakin kesänä olen lukenut joitakin näitä karhunkatselujuttuja mutten niin paljoa ole ollut innostunut, että alkaisin suunnittelemaan reissua moisia nähdäkseni. Mutta lähellä alkaa olla! Tämä oli ilmeisesti ihan päiväretki siinä missä jossain paikoissa karhuja kai jäädään johonkin kojuun odottamaan yöksi?
24.7.2019 at 07.21Emilia
Joo tämä oli iltakoju klo 17-22. Olisi ollut mahdollista jäädä myös yöksi, ehkä ensi kerralla 🙂
24.7.2019 at 07.27Mä tykkäsin kyllä hirveästi, muhun yleensä tekee vaikutuksen retket, joissa voi nähdä eläimiä luonnossa.
Kohteena maailma / Rami
Tuollainen karhunkatseluretki olisi tosi mielenkiintoinen, kaveri oli tuolla ollut just sellaisella ja tykkäsi kovasti! Kuusamo on suosikkipaikkani pohjoisessa, mutta Hossa on vielä näkemättä. Piti viime vuonna mennä sinne patikoimaan, mutta suunnattiin pohjoisemmaksi. Näyttää kyllä upealta, oli muutenkin tosi kiva postaus!
26.7.2019 at 08.28Emilia
Kiitos Rami!😊 Suosittelen lämpimästi Hossaa, kiva paikka. Hehkutukset myös karhunkatselulle. Niitä taidetaan järjestää myös Kuusamossa, johon itseäkin kiinnostaisi tutustua paremmin.
27.7.2019 at 13.57Iina / Iina travels
Wau mikä elämys varmasti tuo karhujen katselu on ollut! Katsoin joskus, että Kuusamossa oli tarjolla samanlaista elämystä kesä-aikaan ja mietin, että joskus pitää lähteä katselemaan karhuja.
26.7.2019 at 09.07Emilia
Oli kyllä hieno elämys, suositten! Voisin mennä uudelleen 😀
27.7.2019 at 13.58Sari / matkalla lähelle tai kauas
Olen nyt kesän aikana nähnyt todella paljon kuvia tuolta karhunkatselupaikalta. Olisiko niin, että se livekamerakin, mitä pääsi katsomaan parin päivän ajan olisi tuolta? Juurikin Pohdin juttua lukiessa, että kuinka tuonne luonnonpuistoon enää uskaltaa mennä kulkemaan ja sitten tosiaan melkein pois lähtiessä törmäättekin.
28.7.2019 at 11.54Hossa on myös ollut mielessämme.. Tuohon suuntaan on kyllä reissu tehtävä! Ihania nallekuvia😍
Emilia
Kiitos Sari kommentista!😊 Itse asiassa tuonne oli sitä livekameraa kysytty, mutta se ei onnistunut teknisistä syistä. Oli tosiaan jännittävää, kun pari lymysi metsässä näköetäisyydellä. Lämpimät suositukset Hossalle!
13.8.2019 at 18.13Anu /Matkataan Mutkitellen
Täällä toinen, jonka kotimaan tuntemisessa olisi petrattavaa. En muun muassa ole edes tiennyt, että on olemassa karhujenkatselukojuja. Taas yksi asia lisää to-do -listalle. Hossa on tuttu paikka mutta vain vedenalaisen maailman osalta. Se on yksi kauneimmista suomalaisista järvistä, jossa on tullut sukellettua.
28.7.2019 at 18.17Emilia
En mäkään ole tiennyt ainakaan montaa vuotta 😀 Eikä ollut ollut suunnitelmissakaan ennen kuin hoksasin kunnolla viime keväänä, että hieno ois kokea.
13.8.2019 at 18.16Wau, varmasti ollut upeat sukellukset! Järvet olivat jo niin kauniita päältäpäin.
Sonja | FIFTYFIFTY
Omasta karhukojukokemuksesta on vierähtänyt jo kolme vuotta, mutta olisi hienoa päästä joskus uudestaankin. Meillä oli sillä tavalla kiva katselu, että paikalla oli niin naaraita, pentuja kuin uroksiakin. Parhaimmillaan näkyi 11 karhua samaan aikaan! Me oltiin Suomussalmella Martinselkosessa ja siellä kerrottiin samat asiat tuosta karhujen haaskapaikasta – siellä karhut luottavat ihmiseen eri tavalla kuin muualla. Metsästys pitää ne muualla valppaina. Ja meillekin sanottiin juuri tuo sama lause, että on todennäköistä, että karhu näkee sinut, mutta sinä et karhua. 🙂 Hossa jäi meiltä tämän vuoden Kainuu-reissulla väliin, mutta sinne pitää ehdottomasti joskus päästä, upean näköistä!
30.7.2019 at 12.42Emilia
Kiva kuulla, että siellä on toinen kojulla vieraillut 🙂 Martinselkosesta olen lukenutkin. Jos meen vielä uudelleen, niin olisi kyllä hienoa nähdä pentuja myös!
13.8.2019 at 18.18Jenni
Oli varmasti ikimuistoinen retki myös ulkomaalaisille vieraille! Mun kaverilla olis mökki Hossassa, pitäis varmaan kysyä saako tulla kylään? 🙂 Ja joo, tääll ilmoittautuu myös yksi, jonka Suomen tuntemus on ihan lapsenkengissä – onneks on loppuelämä aikaa petrata! 🙂
30.7.2019 at 19.05Emilia
Kohtalotovereita riittää, mutta niinpä, nyt voi petrata! Ehdottomasti laitat tiedustelua kaverille😉 Hossa on ihana!
13.8.2019 at 18.20Sandra / Terveiset päiväntasaajalta
Huikeaa 😍 olen muutaman vuoden yrittänyt houkutella poikaystävääni tällaiselle retkelle, mutta vielä en ole saanut myytyä ideaa läpi. Tosi kiva kuulla nippeli tietoa karhuista ja on kyllä monia asioita joita ei edes tiedä. Kauniita kuvia!
1.8.2019 at 07.04Emilia
Kiitos Sandra 😊 Tää oli aluksi mun idea, mut mies oli ihan myyty viimeistään sitten ku retki koitti 😉
13.8.2019 at 18.21Terhi
Kyllä karhu on majesteettinen eläin, teillä oli tuuria kun näitte noinkin monta karhua yhden illan aikana. Olisi kyllä aika mahtava kokemus. Ja jännittäväkin.
1.8.2019 at 17.28Emilia
Suosittelen lämpimästi 😊
13.8.2019 at 18.22VEERAPIRITA / Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa -matkablogi
Tuttuja maisemia Hossasta ja Julma Ölkyltä reilun viikon takaa! Meidän oli tarkoitus lähteä myös aluksi kattelemaan karhuja, mutta sitten tajuttiin että koira ja telttailu rajoittaa, kun ei olla missään mökissä tms, jonne koiran voisi jättää katselun ajaksi. Ensi kerralla sitten ilman koiraa tai telttaa Hossaan.
4.8.2019 at 06.44Emilia
Mukavaa, että tekin ehditte piipahtamaan Hossan maisemissa. Ens kerralla sitten myös karhuja 😊
13.8.2019 at 18.23Noora / Seikkailumielellä
Kuulostaa mahtavalta kokemukselta tuo karhujen katselu! Olisi niin mielenkiintoista päästä näkemään näitä komeita eläimiä niiden omassa ympäristössä. Mutta tuo riippusilta näyttää kyllä sellaiselta kokemukselta, jossa omat jalat tekisi stopin! Kerran meinasin Irlannissa jumittua tuollaiselle meren yllä riippuvalle sillalle, kun kroppa päätti puolivälissä matkaa, että heiluva silta meren yllä ei sovi meikäläiselle sittenkään… pahinta oli, että samaa siltaa pitkin piti tulla vielä takaisinkin päin 😀
4.8.2019 at 21.13Emilia
Joo oli huippua juurikin kun oltiin keskellä luontoa. Mä pärjäsin tolla sillalla aika hyvin, mutta on myös tuommoisia muistoja ei-niin-kivoista silloista 😅
13.8.2019 at 18.25