Karhunkatselua ja patikointia Hossan kansallispuistossa

Monena kesänä olemme mieheni kanssa pohtineet, että haluaisimme lähteä tutkimaan Suomen luontonähtävyyksiä itään ja pohjoiseen päin. Suomi-matkailuni on ollut jumittunut lähinnä niihin paikkoihin, jotka ovat päiväretken päässä kotoa tai kaupunkeihin, joissa meillä asuu perhettä ja ystäviä. Vähän väliä huomaan muutenkin, että Suomen maantieto voisi olla paremmin hallussa, kätkeehän maamme mitä erilaisempia paikkoja ihmisineen, kulttuureineen, luontokohteineen ja paikallisine perinteineen. Mutta nyt nokka kohti Kainuun Hossaa, joka kietoi tämän seikkailijattaren pikkusormensa ympärille.

Hörökorvan, Kekkosen ja Nousukkaan jäljillä

Aloitan Hossan mieleenpainuvimmasta seikkailusta eli karhujenkatselusta. Karhuhan on meille suomalaisille tavallaan tuttu eläin, lutuinen kuva hunajaa syövästä otuksesta on maalattu mieleemme jo lapsuudessa sarjojen ja kirjojen välityksellä. Karhu on ennen kaikkea kunnioitusta ja myös pelkoa herättävä iso peto, johon ei yleensä ole hinkua törmätä metsäkävelyllä. Tai jos niin hullusti kävisi, niin yleisesti sanovat, että pitäisi leikkiä kuollutta. Harva meistä on nähnyt karhua luonnossa, lähinnä eläintarhassa aitojen ympäröimänä luokkaretkellä tai perheen kesäreissulla. Lopulta ainakaan minulla ei ollut hirveästi oikeaa haisua koko eläimestä, tuosta metsiemme kuninkaasta ja Suomen kansalliseläimestä.

Kun minä, mieheni, kaksi sveitsiläistä naista ja ranskalainen poika tallustelimme karhujenkatselukojulle Hossassa, noin neljän kilometrin päässä Venäjän rajasta, sydämeni pamppaili ja jännitettä oli havaittavissa meidän kaikkien mielensopukoissa. Ulkomaalaisten kavereidemme kuski oli juuri huikannut “Nähdään sitten viiden tunnin päästä, jos olette vielä elossa”. Naurahdimme kaikki kiusallisesti hänen peräänsä. Emme sentään olleet matkassa ainoastaan tällä turistijengillä, vaan Hossan Karhujen asiantuntija oli mukana oppaanamme ja myös henkisenä turvanamme.

Keskelle metsä- ja suomaisemaa rakennettu karhujenkatselukoju alkoi siintää edessämme, mutta se ei pönöttänyt siellä yksin. Erotimme kaukaa myös pari isoa ruskeaa hahmoa. Pujahdimme mahdollisimman vikkelään kojuun ja asetuimme tuoleille, jonka jokaiselta paikalta oli hyvä näkö- ja kuvausyhteys kojun pihaan. Kojussa tapitimme otsoja viisi tuntia iltaviidestä kello kymmeneen. Saattaapi kuulostaa pitkältä ajalta, mutta väittäisin, ettei viisi tuntia ole mennyt ikinä niin nopeasti (paitsi ehkä safarilla Tansaniassa ;).

Opas kertoi meille, että tuo uroskarhu tuossa on “Nousukas”, ja sitä väistävät urokset ovat “Kekkonen” ja “Hörökorva”. Jännä oli huomata heti, että nämä kaikki yksilöt olivat selkeästi erinäköisiä. Karhuilla oli erimuotoiset päät, erilaisia ruskean sävyjä turkissa ja muita tunnistettavia yksilöllisiä merkkejä. Nousukkaalla ikää on arvioitu olevan 30–35 vuotta, ja se oli selvästi kaikista kookkain. Nousukas oli klassisen näköinen karhu, joka oli yhtä aikaa kunnioitusta herättävä ja nallekarhumainen, jos niin voi kuvailla isoa petoa. Nousukas on näiden maiden pomo, mikä ilmeni niin, että muut karhut pysyivät loitolla tai pakenivat, kun se tuli haaskalle. Saimmepa todistaa pientä takaa-ajoakin Nousukkaan ja Hörökorvan välillä.

Oppaan mukaan Nousukas oli aiemmin elellyt muualla, kunnes voimakkaampi uros oli häätänyt sen ja se oli siirtynyt näille maille kuninkaaksi. Seuraavaksi urosten hierarkiassa oli Kekkonen, jolla oli tasaisen kaunis ruskea turkki. Kolmas Hörökorva oli hyvin tunnistettava muun muassa sen korvien asennosta ja muodosta sekä naamassa olevasta arvesta. Jossain vaiheessa Hörökorva lähti kojulta takaisin metsän uumeniin ja tuli takaisin uusi punainen ruhje kuonossaan. Myös sen turkin karva oli muihin verrattuna harvempi ja oppaamme pohti, että jossain se on kähissyt toisen karhun kanssa.

massiivinen Nousukas

Näimme muutaman kerran, kun karhu nousi takajaloilleen.

Kekkonen menossa haaskalle

Hörökorvalla oli tunnistettavat piirteet etenkin pään alueella.

Hörökorva on saanut osumia päähänsä.

Edellisten kolmen uroksen lisäksi näimme kaksi muuta uroskarhua, joiden mahdolliset nimet jäivät mysteeriksi. Ne pysyttelivät loitommalla kojusta ja tulivat haaskalle lähinnä silloin, kun muut olivat poissa. Toisella säikymmistä yksilöistä oli silmien yläpuolella ruhjeet ikään kuin kulmakarvoina. Kojulla käy kuulemma myös uros nimeltä Sinappikuono, mutta se ei tuona heinäkuun iltana ilmestynyt paikalle.

Muita säikympi uroskarhu, jolla oli ruhjeet ”kulmakarvojen” kohdalla.

Meitä tietysti kiinnosti, missä ovat naaraskarhut. Oppaamme mukaan naaraskarhut välttelevät kojulle tulemista, sillä uroskarhut ovat kaikista vaarallisimpia niiden pennuille ja voivat tappaa ne. Kiima-aikana uros haluaa paritella naaraan kanssa, ja noin kaksi vuotta naaraan kanssa kulkevat pennut voivat olla sille este. Epäillään, että naaraskarhu parittelisi useamman uroksen kanssa juuri siksi, että se haluaa hämätä uroksia ja suojella pentujaan muilta uroksilta. Viisaita eläimiä kaikkien muiden ominaisuuksien lisäksi, esimerkiksi karhuilla on monta kertaa parempi hajuaisti kuin koirilla.

Karhunkatselun ja -kuvauksen lisäksi retkellä sai siis todella paljon tietoa tästä kiehtovasta eläimestä. Sisäinen toimittajani pääsi valloilleen ja kyselin paljon eri asioita oppaaltamme. Keskustelimme myös tästä karhunkatselukojun perustamisesta ja siihen liittyvistä näkökulmista vastuullisuuden, luonnon ja ihmisen kannalta. Kojun perustamiseen tarvitaan lupa viranomaisilta. Suomessa on kuulemma karhunkatselukojuja noin kymmenen. Karhuja houkutellaan paikalle haaskalla, kuten kalalla. Tähän liittyvät kysymykset mietityttivät minua ja opimmekin, että kojun vieressä karhut eivät samalla tavalla vierasta ihmistä. Nehän näkivät ja haistoivat meidät, kun menimme kojuun sisään ja olimme siellä. Oppaamme kertoi, että kojun kohdalla karhu on tottunut luottamaan tavallista enemmän ihmiseen, mutta karhut liikkuvat kuitenkin laajalla alueella, säikkyvät ihmistä ja vetäytyvät muualla normaalisti pois ihmisen läheisyydestä. Hossan lähiseuduilla karhuja myös metsästetään, ja alueella arvioidaan asustavan noin 250–300 yksilöä (jos muistan luvut oikein). Karhut syövät todella paljon ja keräävät massaa talveksi, joten kesän kojupäivinä saatava haaska ei ole niiden ainoa päivän ateria. Marjojen ym. lisäksi ne syövät ja metsästävät hirviä ja poroja.

Karhunkatselukojulla voi olla vain joidenkin kymmenien metrien päässä karhusta.

Näimme retkellä myös pari maakotkaa. Erinomaisella tuurilla voisi nähdä myös Hossan metsissä lymyävän ahman.

lempiotokseni Nousukkaasta

Jos liikut paljon luonnossa, niin karhu on voinut nähdä sinut mutta sinä et karhua. Retkemme jälkeen on helppo yhtyä tähän oppaamme sanomiseen. Kun karhut pujahtivat kojulta metsään, ne sulautuivat nopeasti sinne ja niitä oli hetkessä mahdoton erottaa puiden, pensaiden ja muun kasvuston seasta. Mutta entä jos vahingossa törmäisin karhuun jossain? Oppaamme mukaan silloin pitäisi perääntyä mahdollisimman rauhallisesti eikä ainakaan lähteä juoksemaan karkuun. Karhu ei lähtökohtaisesti ole hengenvaarallinen, jollei se tule yllätetyksi, ihminen joudu emon ja pennun väliin tai metsästäjä osu karhuun niin, että se vain haavoittuu.

Jos liikut paljon luonnossa, niin karhu on voinut nähdä sinut mutta sinä et karhua.

Kun viisari osoitti iltakymmentä, pujahdimme karhunkatselukojun tyhjään pihaan. Kävelimme takaisin tietä kohti, kunnes oppaamme pysähtyi ja osoitti maata. Siinä oli karhun takajalan jälki, jota itse olisi ollut mahdoton huomata. Hetken päästä kuumotus niskassani lisääntyi, kun opas ilmoitti, että metsikössä näkyi kaksi karhua. Katsoimme kaikki sivullepäin ja toden totta metsiköstä pystyi erottamaan kaksi tummanruskeaa möhkälettä. Jatkoimme rauhallista kävelyä autotielle päin ja parkkipaikalle päästyämme kiittelimme muuta turistiseuraamme sekä opastamme mieleenpainuvasta illasta, joka oli tehnyt meihin kaikkiin suuren vaikutuksen. Karhunkatseluretki tarjosi upeimpia hetkiä, joita olen päässyt luonnossa kokemaan.

Patikointia Julma-Ölkyllä ja Kokalmuksen kierroksella

Karhunkatselun lisäksi Hossa on hieno paikka muuhun retkeilyyn. Olimme vuokranneet mieheni kanssa mökin Hossanjärven rannalta läheltä kansallispuiston virallisia rajoja. Ylipäätään Hossassa vallitsi minusta ainutlaatuinen ja rauhoittava tunnelma, jonka loivat vanhat mäntymetsät, hiekkapohjainen maa  ja uskomattoman kirkkaat vedet.

mökkinaapurimme Hossassa

Rennon mökkeilyn lisäksi teimme pari patikkaretkeä Julma-Ölkyllä sekä Kokalmuksen kierroksella. Julma-Ölkyn kanjonijärven maisemat lienevät ne alueen kuuluisimmat. Järven voi kiertää joko kympin Ölökyn ähkäsy -reitillä tai järven voi ylittää noin puolessa välissä siltaa pitkin Ölökyn ylitys -reitillä. Sanotaan, että Julma-Ölkyn patikkamaastot ovat ne puiston vaativimmat. Minusta hyvällä peruskunnolla pärjää hyvin ja jalassa kannattaa olla jotkin tukevat kengät. Me kiersimme kanjonijärveä myötäpäivään parkkipaikalta katsottuna, jolloin ensimmäinen puolisko oli enemmän metsäisempää ja toinen puolisko enemmän avarampaa maisemien puolesta. Jos meillä olisi ollut Hossassa enemmän aikaa, olisi ollut hienoa lipua kanootilla kanjonijärveä pitkin ja mennä katsomaan historiallisia värimaalauksia.

Toinen patikkareittimme, 14 kilometrin Kokalmuksen kierros oli toisella tavalla viehättävä. Reitti on helppokulkuinen, ja matkan varrella voi keskittyä ihailemaan joka puolelta esiin pyrkiviä järvimaisemia. Jos sää olisi ollut helteinen, olisin varmasti pitänyt uimapaussin ja pulahtanut kristallinkirkkaaseen veteen reitin varrella olleella uimarannalla. Kun näimme pari maastopyöräilijää, pohdimme, että siinäkin olisi mukava tapa liikkua täällä.

Olen ollut yleisesti niin kiinnostunut kaukomatkakohteista ja niiden seikkailuista, että Suomen kiertäminen on tuntunut pliisulta vaihtoehdolta. Mutta eihän niiden tarvitse olla toisensa poissulkeavia – seikkailumielen voi löytää niin kaukaa kuin läheltä. Hossan jälkeen panin merkille, että ajatuksissani jo haaveilin Saimaan sinivihreistä kohteista ja mahdollisesta norpan vilahduksesta.

Ps. Jos olet kiinnostunut karhunkatselusta ja Hossasta enemmän, niin voit tsekata Instagram-tarinani paikan päältä täältä kohokohdista. Lisäksi tervetuloa seuraamaan blogiani myös Facebookissa ja Blogit-fi:n puolella.

Lisäksi lisää juttuja Hossasta voi lukea muun muassa seuraavista:

• Luontoon.fi: Hossan reitit
• Hossan kansallispuiston omat sivut: hossa.fi
• Aamukahvilla-blogi: Sisarusporukalla Hossan Kansallispuistossa