InAfrikka, Matkatarinat

Merkintöjä Praslinilta − Seychellit matkapäiväkirja osa 1

Muistan, miten havahduin lentokoneen ikkunasta tunkeutuvaan valoon ja tajusin, että nyt ollaan lähellä määränpäätä − Seychellejä. Kuikuilin ikkunasta Seychellien pääsaarta Mahea, jonka lentokenttä tuntui olevan aivan meren kyljessä. Siltä ainakin laskeutuessa tuntui, kun liisimme hieman aaltojen yläpuolella, kunnes laskeuduimme Mahelle.

Seychellit tekivät alusta lähtien hyvän ensivaikutelman. Ihastelin lentokentän vierestä alkavaa vihreää metsää ja sen kätköistä pilkistävää graniittista kallioperää, josta Mahe ja sitä ympäröivät saaret ovat muodostuneet.

Ensi näkymä Seychelleille lentokoneesta

Kohti Praslinia ja mukavia kohtaamisia

Maahantuloselvittelyt sujuivat hyvin Seychellien lentokentällä. Meillä oli mukana kaikki tarpeelliset Seychellien viranomaisten vaatimat dokumentit, kuten tiedot majoituksistamme ja todistus negatiivisesta koronan pcr-testistä. Ne oltiin tarkistettu perusteellisesti jo Helsinki-Vantaan lentokentällä ennen lentolippujen saamista. Olimme matkassa vuoden 2022 alussa, jolloin koronarajoitukset olivat hyvinkin vielä läsnä.

Mahen lentökentältä pitkä matkamme jatkui paikallisen taksimiehen kyydissä kohti Catcocosin lauttaa, jolla siirryimme suoraan Praslin-nimiselle saarelle. Meillä oli mukava ensimmäinen kunnollinen kohtaaminen seychelliläisen kanssa tuolla siirtymällä. Taksimies kertoi olevansa Mahelta kotoisin ja olevansa slovenialaisen kanssa naimisissa. Ehdimme porukalla hehkuttaa niin Seychellien kuin Sloveniankin kauneutta, vaikka Ollin kanssa olimme olleet tässä vaiheessa alle tunnin Seychelleillä ja Sloveniaan emme ole matkustaneet kuin vain toisten kuvien ja tarinoiden kautta.

Mahe Cab Services -nimistä firmaa edustava uusi tuttavuutemme kertoi, että taksimiehen lisäksi hän on musiikkimiehiä ja hän soittaa erilaisilla kokoonpanoilla hotelleilla ja tykkää erityisesti jazzista. Hän kertoi myös, että 89 prosenttia Seychellien yli 100 saaresta on metsää, ja saarten ainutlaatuista luontoa arvostetaan ja suojellaan. Tosin sivulauseessa hän mainitsi, että jos rikkaat pohatat tarjoavat tarpeeksi rahaa, luonnonsuojelulliset tavoitteet jäävät toissijaisiksi.

Pääsimme Catcocosin terminaalilla Seychellien sadekauden kostean kuumaan tunnelmaan. Vedimme ensimmäiset kerrokset aurinkorasvaa Suomen talvesta tulleelle iholle. Lauttamatka Mahelta Praslinille kesti noin 45 minuuttia. Aallot keinuivat yllättävän lempeästi, ja istuimme Ollin kanssa lautan ulkotiloissa takimmaisella rivillä. Aurinko kuumensi niskaa, ja jossain välissä pari matkustajaa alkoi kysellä oksennuspussin perään.

Seychellien lautalla

Praslinin satamassa meitä oli nimikyltein vastassa superystävällinen Laurent, jolla on Praslinilla oma taksifirma Laurent’s Taxi Service. Jos meillä ei olisi ollut Praslinilla omaa vuokra-autoa, olisin halunnut ehdottomasti hypätä Laurentin saarikiertueelle joku päivä!

Laurent kertoi, että hän on asunut koko ikänsä Praslinilla ja täällä noin 8 000 asukkaan saarella jokainen tietää suurin piirtein jokaisen. Laurentin puheesta huokui rakkaus ja ylpeys kauniista kotisaarestaan, jossa luonto on läsnä kaikkialla. Näimme hänen autonsa ikkunoista ensi vilauksen Valleé de Main luonnonsuojelualueesta, jossa kasvaa kuuluisia coco de mer -palmuja pyllynmuotoisine pähkinöineen ja jonka siimeksessä voi nähdä kotoperäisiä mustapapukaijoja.

Laurent oli aikaisemmin ollut töissä hotellissa, mutta oli perustanut oman kuljetusyrityksen, koska halusi päästä entistä enemmän kohtaamaan eri maista ja kulttuureista tulevia ihmisiä ja tutustumaan heidän kanssaan. Hän sanoi, että joskus tuttavuudet voivat kasvaa ystävyydeksi.

Vaikka kohtaamisemme Laurentin kanssa oli lyhyt, se jäi erityisesti mieleemme tuolta ensimmäiseltä päivältä. Jäimme miettimään, että juttu luisti niin hyvin ja Laurent oli niin mukava, että meistä olisi voinut tulla ystäviä, jos aikaa olisi ollut enemmän. Olimme kuitenkin kiitollisia tästä lyhyestä ja mieleenjääneestä kohtaamisesta!

Ensiaskeleet Praslinin paratiisissa

Praslinin majoituksemme sijaitsi Grand Anse -nimisen pitkän rannan vieressä ja saman nimisen pienen kylän läheisyydessä. Kun olimme heittäneet tavaramme bungalowimaiseen mökkiimme, meillä oli kiire lähteä kurkkaamaan rantaa.

Majoitusta ympäröivä puutarha Praslinilla

Reitti rannalle ja ensimmäinen vilkaisu sinne läpi palmujen ja puskien kertoivat minulle, että nyt olen päässyt perille paratiisiin. Kaukana lahden toisella puolella kohosi vihreän kasvillisuuden peittämä graniittivuori, sen edessä lainehti turkoosi meri ja jalkojeni alla tuntui vaalea tomusokerinen hiekka.

Reitti rannalle ja ensimmäinen vilkaisu sinne läpi palmujen ja puskien kertoivat minulle, että nyt olen päässyt perille paratiisiin.

Grand Ansen ranta Seychellien Praslinilla
Kahlaamassa Grand Ansen rannalla, taustalla Praslinin upeat graniittivuoret

Olin niin innoissani, että en häiriintynyt edes rantaviivaan ajautuneesta merilevästä, vaikka olimme etukäteen lukeneet, että juuri tähän aikaan vuodesta tämän rannan pitäisi olla vapaa levistä. Myöhemmin hotellimme vastaanotossa henkilökunta sanoi, että merivirtojen tuomaa merilevää ei tosiaan Grand Ansella pitäisi olla tammikuussa. He kertoivat myös, että viime vuonna varsinaiseen leväaikaan levää oli ollut valtavat määrät ja poikkeuksellisen paljon normaaliin verrattuna. Luonto on sekaisin, he totesivat.

Illat Praslinin Grand Ansella

Seuraavien päivien aikana illoista Grand Ansella tuli yksiä lempihetkistäni Seychellien matkalla. Seurasimme sen hiekalta mereltä palaavia kalastajia sekä yhden veneeen moottoria korjaavaa isää ja poikaa. Muistan, miten kolme seychelliläistä lasta uiskentelivat matalassa rantavedessä ja kertoivat, miten tulivat tälle rannalle uimaan vähintään joka kuukausi.

Paikalliset nuoret viittoilivat iltakävelyllään matalassa vedessä uiskenteleviin pieniin haihin. Grand Ansella näimme ensi kertaa myös pieniä rauskuja, jotka liukuivat vedessä piikki pitkänä. Kuulimme paikallisilta, että oli rauskuaika, vaikkakin nämä kyseiset olivat vaarattomia. Siitä huolimatta olisi ollut todella ikävää saada piikki jalkaan.

Pieni rausku uiskentelee matalassa rantavedessä Praslinilla
Pieni hai uiskentelee Praslinin rannalla

Uusiin eläinkohtamisiin voinen lisätä isot ruskeat ravut, joita huomasimme olevan satoja rannan puskissa. Kun aurinko oli laskenut ja hiljaisuus laskeutunut jo valmiiksi rauhalliselle rannalle, ravut kaivautuivat poteroistaan ja alkoivat jostain syystä armeijan tavoin lähestyä merta. Mysteeriksi jäi, mitä sitten tapahtui. Aamuisin isoista ravuista ei ollut taas jälkeäkään. Jotkut yksittäiset yksilöt saattoivat astella hiekalla päivän aikana, mutta ryhmäkokoontumiset koittivat vasta illalla.

Rapu Grand Ansen rannalla Praslinilla

Otimme tavaksi kävellä rantaa iltaisin edestakaisin ja kuunnella, miten levollisesti aallot osuivat rantaviivaan. Lempihetkeni koitti, kun aurinko alkoi laskeutua ja sai jännittää, millaiseksi taivas värjäytyisi tällä kertaa.

Yhtenä iltana pilviseen taivaaseen repesi muutama aukko, joista päivän viimeiset auringonsäteet heijastuivat aalloille asti. Hetken päästä ympärilläni oli yksi sinisimmistä hetkistä, joita olen ikinä nähnyt. Taivas, pilvet ja meri olivat yhtä sinistä ja valkoista maalausta. Jossain kohtaa taivaan ja meren raja oli niin häilyvä, että erotin sen kahden aluksen ansiosta, jotka lepäsivät aalloilla kaukana horisontissa. Seuraavana päivänä raukea tunnelma vaihtui aiempaa räväkämmäksi, kun taivas leikitteli pinkin ja oranssin sävyillä.

Illan viimeiset säteet Praslinilla
Sinivalkoinen hetki Praslinin illassa
Upea sininen hetki Praslinilla

Jossain kohtaa taivaan ja meren raja oli niin häilyvä, että erotin sen kahden aluksen ansiosta, jotka lepäsivät aalloilla kaukana horisontissa.

Sininen hetki Grand Ansen rannalla Seychelleillä

Seuraavana päivänä raukea tunnelma vaihtui aiempaa räväkämmäksi, kun taivas leikitteli pinkin ja oranssin sävyillä.

Auringonlasku Praslinilla
Merellä lipuva vene ja värikäs auringonlasku Praslinilla

Auringonlaskujen jälkeen suuntasimme majoitukseemme, jonka seinien sisälle kuului joka ilta jonkin paikallisen linnun kaakattava nauru. Jos taas oli aiemmin satanut, vesipisarat tipahtelivat puutarhassa kasvien lehdiltä toiselle vielä pitkään sateen jälkeen. Se kuulosti siltä kuin sade yhä jatkuisi. Yhtenä iltana taas bongasin majoituksemme puutarhasta pienen nisäkäseläimen − tanrekin, joka toi minulle spontaanisti mieleen siilin ja opossumin sekoituksen.

Fond Ferdinandin metsissä

Yhtenä Praslinin päivistä suuntasimme Fond Ferdinandin luonnonsuojelualueelle, jossa voi kulkea kuuluisien coco de mer -palmujen katveessa. Fond Ferninandin suojelualue on avattu vasta 2010-luvulla ja sitä kuuluisampi onkin Praslinin Valleé de Main luonnonsuojelualue, joka kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin.

Paikalliset sanoivat meille, että käytännössä ei ole väliä, kummalle luonnonsuojelualueelle menemme, sillä molemmissa voimme nähdä Praslinin luontoa parhaimmillaan. Eräs aamu sitten suuntasimme Fond Ferdinandille, jonka ylös kohoavan luontopolun pääsee kiertämään ainoastaan oppaan kanssa.

Fond Ferdinandin metsässä Praslinilla

Upean metsän lisäksi noin puolentoista tunnin kävelyltämme jäivät jälleen mieleen mukavat kohtaamiset eri maailman kolkista tulevien ihmisten kanssa. Tutustuimme muun muassa nigerialaiseen pariskuntaan sekä erittäin huumorintajuiseen 60-vuotiaaseen oppaaseemme, joka tuntui tuntevan Seychellien luonnon läpikotaisin ja joka oli aikaisemmin urallaan tehnyt opastuksia läheisellä saarella, jolla elää paljon Seychellien kotoperäisiä lintuja.

Kuulimme luontoretkellä, miten noin 700−800 vuotiaiksi elävät coco de mer -palmut ovat joko naaras- tai urospuita. Urospalmu hedelmöittää naaraspalmut jättimäisen pitkällä kukallaan. Kookospähkinät ovat siitä kuuluisia, että ne tuovat mieleen pyllynposket.

Coco de mer -kokospähkinöitä

Näiden vain Seychellien saarilla kasvavien kookospalmujen lisäksi näimme myös mm. vaniljakasveja, haistelimme kanelinkuorta ja onnistuimme näkemään myös vilauksen ainoastaan Praslinilla asustavasta mustapapukaijasta. Kun pääsimme luontopolun huipulle, seychelliläinen maisema aukeni eteemme.

Maisemat Fond Ferdinandin polun päästä

Road trippailua Praslinilla

Koska meillä oli auto vuokrattuna Praslinilla, pääsimme vaivattomasti käväisemään saaren muissa kolkissa, kun siltä tuntui. Praslinilla maasto on mäkistä, mutta välimatkat taittuvat nopeasti autolla. Olisin mielelläni kulkenut jonkin välimatkan myös bussilla, mutta koronan takia jätimme bussimatkat välistä koko reissulla.

Autolla kävimme Anse Volbertin ja Anse Lazion kauniilla hiekkarannoilla, mutta eniten Grand Ansen lisäksi sydämemme vei Anse Takamaka, jonne pysähdyimme ensin sattumalta. Kun olimme löytäneet tämän aarteen Fond Ferdinandin valloituksen jälkeen, kävimme majoituksella vaihtamassa vaatteet ja hakemassa ruokaa take away -paikasta. Sen jälkeen parkkeerasimme itsemme tälle hiljaiselle paratiisirannalle loppuiltapäiväksi.

Retkieväät Praslinin rannalla
Kaunis Anse Takamakan ranta Praslinilla
Anse Takamaka Praslinilla

Merkinnät Seychelleiltä jatkuvat seuraavassa matkapäiväkirjassa.

By
20

You may also like

20 Comments

  • Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Oho, tuli kyllä suurena yllätyksenä itselleni, että noin suuri osa Seychellien saarista on metsiä. Todella hienoja auringonlaskukuvia, ja todella hienolta näyttää saari muutenkin. Nuo kookospähkinät näyttävät aina yhtä hauskoilta! Seychellit on ilman muuta kohde, jossa itsekin haluan päästä käymään.

    12.11.2022 at 18.23 Reply
    • Emilia

      Kiitos Mikko kommentista! 🙂 Tuolla on tosiaan luontoa joka puolella ja toki moni (en nyt muista määriä) Seychellien saarista on myös asumaton. Ihana luontoparatiisi<3

      16.11.2022 at 18.50 Reply
  • Reissu-Jani

    Olin keväällä saarella, Anse Volbertin rannoilla kolme päivää. Valkoista hiekkaa pari kilometriä. Upea paikka, mutta silti pidin La Diguen saaresta enemmän. Praslinille lensin pääsaarelta. Jännä 15 minuutin lento yli turkoosin veden.

    13.11.2022 at 21.03 Reply
    • Emilia

      Volbert tuli meillekin tutuksi parina päivänä, hieno, leveä ja pitkä ranta tosiaan ja muutenkin viihtyisä paikka 🙂 La Digue oli meidän lemppari myös, siitä juttua myöhemmin!

      16.11.2022 at 18.52 Reply
  • Kati | Täydellisen Kreikan saaren metsästys

    Todella upeita kuvia ja vaikuttaa ehdottomasti paratiisilta. 🤩 Odotan innolla lisäjuttuja.

    14.11.2022 at 14.31 Reply
    • Emilia

      Kiitos kommentista, ihana kuulla 😍

      16.11.2022 at 18.52 Reply
  • Mari / Kodinvaihtaja

    Ihanaa viipyilyä, rauhoitti jo lukeakin

    16.11.2022 at 11.00 Reply
    • Emilia

      Kiitos ihanasta kommentista, tämä piristi <3

      16.11.2022 at 18.53 Reply
  • Elina / elinanmatkalaukussa

    Oi, niin upeita nuo auringonlaskut ja nuo taivaan värit! Jännä fakta noista palmuista, en oo koskaan kuullutkaan ja minkä muotoisia ne myös ovat 😀

    17.11.2022 at 23.01 Reply
    • Emilia

      Mullekin olivat nuo palmut uusi tuttavuus, oli kyllä mielenkiintoista, mitä opas niistä kertoili 🙂

      30.11.2022 at 18.12 Reply
  • Merja / Merjan matkassa

    Auringonlaskukuvat ovat todella ihania. Saarella näyttää värejä olevan muutenkin laidasta laitaan. Miten pitkä reissu teillä oli?

    18.11.2022 at 16.56 Reply
    • Emilia

      Ne olivat kyllä <3 pari viikkoa oltiin 🙂

      30.11.2022 at 18.13 Reply
  • Hannele

    Tuo kuva, missä laivat ”leijuvat” eikä horisonttia erota❤️ Hyvä tunnelma muutenkin reissussa.

    19.11.2022 at 23.29 Reply
    • Emilia

      Joo se oli <3 kiitos kommentista😊

      30.11.2022 at 18.13 Reply
  • Eveliina / Reissukuume

    Oi mikä paratiisi – sekä kuvien että postauksen perusteella! ♥ Just mietiskelin, että yritän vähentää lentämistä entisestään, mutta tällaiset postaukset ei kyllä tee hyvää 😀 Heti alkaa tehdä mieli lämpimään turkoosin meren äärelle…

    20.11.2022 at 01.04 Reply
    • Emilia

      Praslin on kyllä ihana, mutta La Digue oli kyllä vielä ehkä enemmän paratiisi 😍

      30.11.2022 at 18.20 Reply
  • Nadine G / Via Per Aspera Ad Astra

    Seychellit ovat mun bucket listassa jo vuodelle 2023, mutta epäilisin, ettei se ihan ensi vuonna onnistuu, koska hintalappu voi helposti yllättää ensi vuoden matkabudjettini. Katsotaan sitten, miten käy 2024.
    Jään seuraamaan teidän matkamerkintoja mielenkiinnolla. Ainakin maisemat näyttävät lupaavilta 🌴🥥🏖️

    20.11.2022 at 18.24 Reply
    • Emilia

      Kiva kuulla! Voin kyllä suositella, mutta joo, ei tuo halvimmasta päästä ole. Majoitusvaihtoehdoissa on kyllä edullisempiakin vaihtoehtoja, esim homestay-tyyliset paikat, mutta kuitenkin kalliimpaa kuin monessa muussa paikassa.

      30.11.2022 at 18.16 Reply
  • Tiina Johanna / Kookospalmun Alla

    Tuonne kyllä kelpaisi matkustaa! Täällä jo miehelleni aloin näytellä kuvia ja heti aloimme suunnitella reissua ensi vuodelle, kun täältä Kap Verdeltä paikallisten on helppo matkustaa vain Afrikan alueella ilman suuria paperivääntöjä. Ehkä siis suuntaamme tuonne lomailemaan ensi vuonna! 🙂 Kaunista ja rauhallista. <3

    20.11.2022 at 19.50 Reply
    • Emilia

      Rauhaa ja kauneutta tuolla riittää <3 Tuohan olis hyvä matkaplääni 😎

      30.11.2022 at 18.17 Reply

    Leave a Reply