InSuomi

Valkoisia hetkiä Nuuksiossa ja Paloheinässä

Aurinko paistoi Nuuksiossa Korpinkierroksella.

Makaan maassa selälläni ja seuraan minua kohti laskeutuvia lumihiutaleita. Ne leijailevat alaspäin hitaasti yksi kerrallaan, kunnes ne saavuttavat maan ja hukkuvat valkoiseen peittoon. Sen päällä ei ole kylmä maata, sillä olen sulloutunut pariin kerrastoon vaatteita, paksuimpaan takkiini ja lasketteluhousuihin. Seuraan vasemmalla silmäkulmallani tuulen tahdissa huojuvaa kuusta. Se on pysäyttänyt osan maahan matkalla olevista hiutaleista ja saanut niistä talviturkin. Ympäriltä ei kuulu muita ääniä kuin lentokoneen humina jostain yläilmoista.

Tämän alkuvuoden ehdoton energiaruiske on ollut lumen peittämä maa koko Suomea myöten. Mieleen ovat tulvahtaneet muistot lapsuuden talvista, kun ryömimme sisarusten ja kavereiden kanssa kinoksissa milloin jääkarhuina, milloin joinain muina eläiminä. Samalla riemuun on seikoittunut haikeus siitä, että tällaiset talvet ovat enää harvassa. Olen jo muutaman viikon ihmetellyt, miten lunta jaksaa yhä sataa. Meidän takapihamme on yhtä suurta lumikinosta, ja piha-aidan lautojen välit pursuavat valkoista. Arjen luksusta on ollut, kun olen voinut laittaa sukset jalkaan jo terassilla ja lähtenyt lykkimään kohti latuja. Sillä ei ole ollut väliä, onko ollut arki-ilta vai viikonloppu. Lumi on tuonut niin henkistä kuin konkreettista valoa. Sen innoittamana viime viikkoihin on mahtunut monta ihanaa hetkeä ulkosalla.

Paloheinän metsässä Helsingissä

Aurinko paistoi Korpinkierroksella Nuuksiossa.

Korpinkierros Nuuksiossa

Olen nauttinut yksin, Ollin ja ystävieni kanssa talven ihmemaasta esimerkiksi Helsingin puolella Paloheinän ja Haltialan metsissä sekä Nuuksion kansallispuistossa Espoossa.  Ne kuuluvat yksiin suosikkiulkoilualueisiini pääkaupunkiseudulla. Nuuksion kansallispuisto on siitä kätevä etappi näin autottomalle, että sinne pääsee busseilla 245 ja 238. Paloheinä sijaitsee Pohjois-Helsingissä, jonka läheisyyteen vievät esimerkiksi bussit 66, 67, 611, 63 ja 560. Paloheinän ja Haltialan metsissä voi kulkea hiekkateillä, eksyä ja kiertää ympyrää metsäpoluilla (kuten yleensä minulle käy), kävellä suojellun aarnimetsän siimeksessä tai ihmetellä suomaista maisemaa korpipolulla. Jos kaipaa todellista hikitreeniä, voi mennä hiihtämään pitkin metsiä,  treenaamaan Paloheinän majan ulkokuntosalille tai juoksemaan ylös alas mäen treeniportaita. Retken voi tehdä esimerkiksi Pitkäkosken majalle, Haltialan maatilalle tai Tuomarinkylän kartanolle. Omia eväitä voi napostella vaikkapa Pitkäkoskella tai sitä pienemmällä Ruutinkoskella.

Ylipäätään jaksan aina yllättyä ja olla kiitollinen siitä, kuinka paljon meillä on luontoa, ulkoilualueita ja liikkumismahdollisuuksia Suomen pääkaupungissa, mikä on maailman mittakaavassa ainutlaatuista. Tampereen seudun harjumaisemista kotoisin olevana arvostan sitä, että metsään voi mennä juoksemaan, virkistäytymään tai karistamaan stressiä. Itse asiassa tällä hetkellä asun paikassa, jossa on parhaat ulkoilualueet sitten ala-asteaikojeni.

Olen aina yhtä haltioitunut, kun näen lumen peittämät kuuset. En yhtään ihmettele niitä lumesta hihkuvia turisteja, sillä itsestäkin tuntuu valkoisessa metsässä siltä, että minut on irrotettu todellisuudesta ja kuljetettu satumaahan. Tänä talvena olen kiinnittänyt huomiota erityisesti lehtipuiden oksiin ja kuusien alaoksiin. Kun seisoo lehtipuiden pensaikossa, on kuin seisoisi keskellä valkoisten oksien verkkoa.

Paloheinän metsässä Helsingissä

Paloheinän metsässä

Paloheinän metsän lumen peittämät kuusenoksat

kauniit puut Paloheinän metsässä

Paloheinän hiihtoladuilla

 

Yksi tammikuun sunnuntai vei meidät ystävien kanssa Nuuksion satumaahan. Lämpötilamittari hätyytteli miinus 20 astetta, ja auringonsäteet heijastelivat kinoksista. Korpinkierroksen maisema toi mieleen Lapin metsät ja nietokset. Kun aurinko alkoi laskea, maisemaa hallinnut viileän sävyinen sininen alkoi taittua pikkuhiljaa lämpimämmäksi.

Korpinkierroksella Nuuksiossa

Korpinkierroksella Nuuksiossa

Korpinkierroksella Nuuksiossa

Korpinkierroksen maisemia Nuuksiossa

auringonlasku Nuuksion Korpinkierroksella

auringonlasku Nuuksiossa

Lunta pyryttää myös tämän postauksen julkaisuhetkellä, joten jatkan fiilistelyä! <3 Jos sinulla on lemppariulkoilupaikkoja pääkaupunkiseudulla, niin saa mielellään antaa ilmi!

 

Tervetuloa seuraamaan Merkintöjä maailmasta -blogiani myös Instagramin, Facebookin ja Blogit.fi:n puolella.

By
15

15 Comments

  • Jenni | Boarding Time

    Aivan ihania talvikuvia! Ja mahtavaa kun Etelä-Suomessakin pitkästä aikaa kunnolla lunta.
    Eipä ole muuten Nuuksiossa tullut käytyä vuosiin, tämä asia täytyy korjata asap. Kiitos inspiraatiosta. <3

    helmikuu 3, 2019 at 3:10 pm Reply
    • Emilia

      Kiitos Jenni! <3 Joo nyt on ollut kyllä huippu talvi, vielä parempi kuin viime vuonna. Nuuksio on kyllä ihana 🙂

      helmikuu 3, 2019 at 3:42 pm Reply
  • Espanjaan

    Tunnustaudun kanssasi Paloheinä-faniksi. Noita metsiä, Paloheinän mäkeä ja nyt portaitakin olen kuljeskellut jo kauan ja viimeisimmät lähes parikymmentä vuotta asunut kävelyetäisyydellä kaikesta. Omat ulkomaalaiset vieraani olen ohjannut noille pyöräreiteille ja lenkkipoluille myös, tosin melkein harmikseni he ovat olleet pelkästään kesävieraita. Haltialaan ja Ruutinkoskelle olen vuorotellen vienyt kaikki kymmenen lastenlastani ja Pitkäkosken majalle on kävelty munkille ja mehulle useammin kuin kerran. Tosin Maunulan maja tarjoaa saman mahdollisuuden. Olet ottanut ihania kuvia!

    helmikuu 3, 2019 at 7:13 pm Reply
    • Emilia

      Kiva kuulla, että siellä toisella puolella on toinen Paloheinä-fani! 🙂 Kuulostaa ihanalta nuo teidän retket. Mekin ollaan viety sekä suomalaisia että ulkomaalaisia kavereita ympäri noita metsiä. Itse voisi vielä useammin käydä herkuttelemassa noilla majoilla 😉

      helmikuu 10, 2019 at 11:06 am Reply
  • Mari

    Huh, miten nättiä oli Nuuksiossa tuona kylmänä ja aurinkoisena sunnuntaina! Todellakin Lappi-fiilikset! Oikein kylmillä keleillä on yleensä tosi nättiä, koska silloin taivas on pilvetön. Silloin ei todellakaan kantsi jäädä sisälle lämmitteleen ,vaan suunnata ulos. Lumi on tärkeä osa ainakin meikäläisen suomalaista identiteettiä <3

    helmikuu 4, 2019 at 5:33 pm Reply
    • Emilia

      Eikö <3 Oli aivan uskomattoman ihanaa. Oon oopinu arvostamaan entistä enemmän näitä upeita valkoisia talvia. Tän hehkutuksen jälkeen tullu nyt sit tietenkin nämä hirveät vesikelit, mutta onneksi huomisesta lähtien näyttää paremmalta 😀

      helmikuu 10, 2019 at 11:08 am Reply
  • Tiia

    Tulin tänne fiilistelemään kauniita kuvia, jotta talviahdistukseni edes vähän helpottaisi. Postaus ei pettänyt! Ihanaa valoa & puhtaita hankia <3

    helmikuu 8, 2019 at 2:27 pm Reply
    • Emilia

      Kiitos Tiia, ihana kun tulit fiilistelemään! 🙂

      helmikuu 10, 2019 at 11:08 am Reply
  • VEERAPIRITA / Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa -matkablogi

    Kiitos muistutuksesta, olin ajatellut että tänä talvena käyn kurkkaamassa talvisen version Nuuksiosta ja olin kokonaan unohtanut sen.

    helmikuu 9, 2019 at 12:07 am Reply
    • Emilia

      Nuuksio on kyllä kiva muinakin vuodenaikoina, mutta etenkin kunnon lumisessa Nuuksiossa on kyllä jotain taianomaisuutta <3

      helmikuu 10, 2019 at 11:11 am Reply
  • Martta / Martan matkassa

    Kerrassaan upeita talvikuvia! Täytyypä ottaa tuo Nuuksio haltuun myös talvella!

    helmikuu 9, 2019 at 1:51 pm Reply
    • Emilia

      Kiitos Martta, suosittelen ehdottomasti! 🙂

      helmikuu 10, 2019 at 11:12 am Reply
  • Outi / Maa Quzuu

    Nuuksio on jäänyt käymättä, vaikka monta kertaa olen haaveillut siitä, että nappaa termoskannun ja perheen matkaan ja suuntaan sinne. Sen sijaan Paloheinä ja Haltaialan alue on tullut tutuksi tässä kulmilla asuvana. Talvi on kyllä kaunista aikaa joskaan tämän hetkinen vesisade ei kamalasti inspiroi

    helmikuu 9, 2019 at 8:37 pm Reply
    • Emilia

      Joo vitsit heti, kun pääsin hehkuttamasta, niin tuli nämä kamalat kelit 😀 Onneksi luvatti ensi viikolla talvisempaa säätä. Ihania retkiä teille Nuuksioon! 🙂

      helmikuu 10, 2019 at 11:13 am Reply
  • Sonja | FIFTYFIFTY

    Oi, näyttipä Nuuksio todella maagiselta! Tosiaan melkein Lapilta. Pk-seudulla yksi luontosuosikeistani on ehdottomasti Uutela Vuosaaressa. Sieltä löytyy kaunis luontopolku, ja sen käveltyään kannattaa pysähtyä maukkaalle kalakeitolla Kahvia Kampelaan. 🙂

    helmikuu 10, 2019 at 2:17 pm Reply
  • Leave a Reply