InMuut merkinnät

10 vuotta yhteistä seikkailua

Maji Motossa Keniassa

Te, jotka olette seikkailujani seuranneet, olette varmasti huomanneet välillä kuvissa ja välillä rivien välissä viuhahtelevan aviomieheni. Olemme olleet Ollin kanssa nyt kymmenen vuotta yhdessä. Haluan hetkeksi syventyä ja jakaa ripauksia yhteisestä seikkailustamme, jossa maailman näkemisellä on ollut suuri rooli.

Kymmenes yhdessäolopäivämme koitti tässä hiljattain, ja viides hääpäivämme on heinäkuussa. Niiden kirjoittaminen tai ääneen sanominen tuntuu yhtä aikaa sekä hurjalta että hienolta. Vaikea käsittää, että olen oikeasti ollut kolmasosan elämästäni kimpassa jonkun kanssa. Hui! Aikamoista. Sitten taas toisaalta se tuntuu yhdeltä maailman luonnollisimmista ja ihanimmista asioista, kun mietin niitä kaikkia kokemuksia ja seikkailuja, joita olemme kokeneet yhdessä. 

Addon kansallispuistossa Etelä-Afrikassa, 2018
Kroatian Dubrovnikin partsilla, 2014

Ne parikymppiset, toisiinsa ihastuneet Emilia ja Olli olivat jonkin verran erilaisia kuin mitä minä ja hän olemme tällä hetkellä. Totta kai samat ihmiset ovat siellä pohjalla luonteenpiirteineen, mutta aika paljon on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ne ovat muokanneet meitä molempia. Molemmat ovat muuttuneet, mutta meidän tapauksessamme olemme menneet enemmän samaan kuin eri suuntaan. En pidä yhteisiä vuosia mitenkään itsestään selvyytenä. Samalla olen todella kiitollinen siitä, että voin yhä sanoa tuota toista niin rakkaakseni, parhaaksi ystäväkseni kuin parhaaksi matkakumppanikseni.

Mielestäni yksi yhdessäolomme parhaista asioista on ollut se, että olemme aina pyrkineet tukemaan ja rohkaisemaan toista toteuttamaan omia juttujaan ja unelmiaan. Se on vahvistanut meitä ja tuonut yhteen entistä enemmän. Siitäkin huolimatta, että epäilyksiä olisi tullut jostain muualta. Välillä minä mietin liikaa, mitä muut miettivät ja sanovat valinnoistani tai jostain elämäämme koskettavista asioista, mutta Olli on kannustanut eteenpäin omalla polulla.

Kun aloimme olla yhdessä, minulle selvisi saman tien, että Olli oli lähdössä vaihto-opiskelijaksi Saksaan puolen vuoden päästä. En silti koskaan sanonut tai pyytänyt, että älä mene. Välillä Olliin iski epäilys, että pitäisikö sittenkin perua koko juttu, mutta kannustin häntä lähtemään ja toteuttamaan sen, mitä hän oli jo kauemmin suunnitellut.

Äidin kanssa olemme välillä muistelleet huumorilla, kuinka raskaasti itkin Tampereen lentokentällä, kun Olli sitten lipui Ryanairin lentokoneeseen. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin tulee kyllä aikamoiset empatiat sitä Emiliaa kohtaan. Minulla oli vielä synttärit päivää ennen Ollin lähtöä. Muistan yhä, miltä silloin tuntui sisuksissa. Synttärilahjaksi sain lahjakortin, joka oikeutti Saksan lentolippuihin. Tein pienen visiitin Ollin luo myöhemmin syksyllä, ja siitä on tosi kivoja muistoja. Ensimmäistä kertaa ulkomailla yhdessä.

Olemme aina pyrkineet tukemaan ja rohkaisemaan toista toteuttamaan omia juttujaan ja unelmiaan.

Ensimmäinen varsinainen yhteinen lomamatkamme oli pakettimatka Kreikan Kalymnokselle. Reissumme ovat olleet aika erilaisia viime vuosina siihen verrattuna, mutta Kalymnokselta on ihanat muistot huikeista maisemista ympärillä vellovaan mereen. Siellä nuorukaiset ajoivat skootterilla tietämättä, millaisia seikkailuja heillä vielä olisi edessä. 

Nuoripari Kreikan Kalymnoksella
Kreikan Kalymnos, 2011

Emme kumpikaan olleet superreissaajia aikojen alussa, mutta yhteinen vaihto-opiskelujakso Balilla vuonna 2012 käänsi meidän molempien elämänrattia. Toisaalta ajattelen itsestäni, että minun sisimmässäni se kipinä ja seikkailijasielu oli kyllä elänyt pidempään. Se vain odotti puhkeamistaan. Molemmissa suvuissani on ollut maailmaa koluavia seikkailijoita ja seikkailijattaria useammassa sukupolvessa ja olin tottunut olemaan kiinnostunut asioista omaa kotipaikkaa pidemmälle. Myös Ollia alkoi kiehtoa entistä enemmän maailman näkeminen.

Yhteinen vaihto-opiskelujakso Balilla vuonna 2012 käänsi meidän molempien elämänrattia.

Kenties spontaani ehdotukseni lähteä Balille seikkailemaan yhdessä tuntui aluksi vain päähänpistolta, mutta siitä tuli lopulta paras idea. Se tavallaan aloitti uuden yhteisen seikkailumme, jolla olemme yhä.

Minusta sillä on ollut paljon merkitystä, että koimme Balin yhdessä. Se venytti meidän molempien maailmankuvaa, vähensi molempien ennakkoluuloja kaikkea “erilaista” kohtaan sekä haastoi kotona Suomessa “normaaleina” pidettyjä asioita. Koimme hienoja hetkiä sekä yhdessä että uusien ystäviemme kanssa ja yritimme myös selvitä yhdessä niistä synkistä hetkistä, joita matkalle myös mahtui. Kävimme myös monissa muissa paikoissa Balin lisäksi.

Balilla vaihdossa
Balilla vaihdossa 2012
Balilla vaihdossa
Australiassa vaihdon jälkeen, 2012

Sittemmin laajensimme reviiriämme myös Suomessa, muutimme Helsinkiin ja olemme luoneet täällä yhteisen mukavan arjen, jossa meillä on niin omat kuin yhteiset juttumme. Häiden jälkeen suuntasimme Tansaniaan, jossa teimme vapaaehtoistyötä ja matkustimme. Tansanian kokemukset vaikuttivat meihin molempiin ja veivät kenties meitä yhä enemmän samaan suuntaan. Itä-Afrikka, sen luonto ja ihmiset ihastuttivat meitä molempia. Kun olimme molemmat kokeneet samoja asioita, oli meidän helpompi ymmärtää toisiamme.

Tansanian häämatka
Häämatkalla Tansaniassa, 2015
Tansanian Sansibar, 2015

Kun pari vuotta sitten aloin haaveilla, että haluaisin lähteä soolomatkalle Afrikkaan, Olli tuki minua alusta lähtien. Hän piti sitä hienona mahdollisuutena, vaikka tulisikin taas kamala ikävä. Minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin irtisanoutua silloisesta työstäni, jotta voisin suunnata enemmän kohti omannäköisempää elämääni ja unelmiani. Olli kannusti ja rohkaisi tekemään oikean päätöksen eikä missään kohtaa kyseenalaistanut. Hän tuli myös käymään Keniassa, tapasi paikallisen perheeni ja nukkui kanssamme saman katon alla. Se, että hänkin sai kokea ripauksen Keniaa, on ollut todella arvokasta. On ollut helppo puhua asioista jälkikäteen, kun hänkin on käynyt paikan päällä.

Kenian Maji Moto
Kenian Loita-kukkuloilla, 2019
polttopuidenhakureissulla Keniassa
polttopuidenhakureissulla Länsi-Keniassa, 2019

Meillä on ollut myös muita todella huippuja reissuja. Olemme löytäneet pariskuntana oman tapamme reissata. Olemme matkanneet paljon myös perheeni ja ystäviemme kanssa. Kun olemme reissussa, tutustumme helposti paikallisiin ja nautimme luontoelämyksistä ja mielenkiintoisten kaupunkien tutkiskelusta. Usein minä innostan, inspiroin ja näytän suuren suunnan, Olli pitää meidät kartalla ja jalat maassa. Sopiva tasapaino säilyy välillä paremmin, välillä huonommin, mutta kaikesta olemme oppineet. Haastamme toisiamme ja inspiroidumme toisistamme.

Arvostan Ollissa erityisesti sitä, miten hän kokemuksiemme kautta on oppinut kohtaamaan ihmiset ihmisinä. Kun tapaamme yhdessä ihmisiä maailmalla, sillä ei ole väliä, mikä ihonväri uudella tuttavallamme on tai mihin kansa- tai uskontokuntaan hän kuuluu. Olemme avoimin mielin matkassa, mikä on vienyt meidät ikimuistoisiin, yhdessä jaettuihin kohtaamisiin ja seikkailuihin. 

Pariskunta Barcelonassa, 2013
Pöytävuoren huipulla Etelä-Afrikassa, 2018
Dolimiiteilla Italiassa, 2018

Toivon, että tulevaisuudessa pystymme pitämään kiinni siitä ja vahvistamaan sitä, mikä meissä on hyvää ja tekee meistä vahvoja. Pyrimme myös jatkossa tekemään asioita omalla tavallamme ja niin, että se tuntuu meistä niin yksilöinä kuin pariskuntana hyvältä.

By
33

You may also like

33 Comments

  • Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Kivasti kirjoitettu juttu! Ja paljon tulee omiakin muistoja mieleen, sillä Marikakin lähti Japaniin vaihtoon vain vähän aikaa tapaamisen jälkeen, Ja ehdottoman samaa mieltä tuosta tukemisesta ja kannustamisesta, se on ihan äärettömän tärkeää.

    16.5.2020 at 12.38 Reply
    • Emilia

      Kiitos Mikko ihanasta kommentista ☺ Hauska kuulla, että teilläkin on samansuuntaisia kokemuksia. Teitkö visiitin Japaniin silloin? Kannustus ja tukeminen on kyllä kaiken a ja o <3

      17.5.2020 at 09.08 Reply
      • Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

        Olisi ollut ihan mahtavaa tehdä silloin visiitti Japaniin, mutta valitettavasti se ei silloin ollut mahdollista. Oli kuitenkin kivaa vierailla samoissa paikoissa yhdessä myöhemmin.

        19.5.2020 at 12.43 Reply
  • Cilla Maria | From sunset last night to sunrise this morning

    VIelä kerran onnea täälläkin <3 Ihana miten elämänkumppani on myös paras matkakumppani. Meillä mies ei oo erityisen kiinnostunut matkailusta, joten ollaan käyty yhessä vaan Virossa ja Hollannissa muutaman kerran. Toisaalta oon itekin vähän tällanen vapaa erakkosielu, joten tykkään matkustella yksin. Meille tuli jouluna 15 vuotta täyteen, ja vaikka mies alussa ei tykännykään mun yksinmatkailusta, niin kaipa se tässä vuosien aikana on huomannut, että kyllä mä sieltä maailmalta aina takas lopulta tuun 🙂
    Mutta paljon ihania yhteisiä vuosia ja reissuja teille lisää!

    17.5.2020 at 12.51 Reply
    • Emilia

      Kiitos vielä <3 🙂 Ja ihanaa, kun kerroit teidän yhteisestä matkasta, vautsi, 15 vuotta on myös paljon! Kiva, että ootte kans löytäny oman yhteisen polkunne, jossa molemmat voivat toteuttaa omia juttujaan omalla tavallaan.
      Kenian reissun jälkeen itsessäkin heräsi soolomatkailukipinä, toivottavasti pääsisin sitä toteuttamaan myös tulevaisuudessa.

      2.6.2020 at 19.37 Reply
  • Eveliina / Reissukuume

    Ihana ja tunteella kirjoitettu postaus! Vaikka en teitä tunnekaan, niin tätä oli ilo lukea! 🙂 Paljon on teidän yhteisiin vuosiin mahtunut ja vähintäänkin yhtä paljon on varmasti tulossa.

    17.5.2020 at 15.39 Reply
    • Emilia

      Kiitos ihanasta kommentista<3 näin toivotaan :))

      2.6.2020 at 19.44 Reply
  • Jenni | Boarding Time

    Aivan ihana kirjoitus! Me ollaan myös reissattu ja koettu hurjan paljon juttuja oman miehen kanssa yhdessä ja on niin totta, että kyllä yhteiset kokemukset hitsaavat yhteen.
    Itse olen seikkailullisempi ja matkustanut paljon yksinkin, ja todella kiitollinen siitä kun olen niin saanut tehdä.

    17.5.2020 at 16.55 Reply
    • Emilia

      Kiitos Jenni, ihana kuulla <3 Teidän reissuja on aina ilo seurata! Ja huippua, että oot voinu reissata yksinkin. Ite oon kans nyt entistä kiinnostuneempi soolomatkaamisesta.

      2.6.2020 at 19.47 Reply
  • Johanna / Muu maa mandariini

    Ihana ja kaunis kirjoitus! Varmasti kaikki yhteiset kokemukset tuo hyvin yhteen ja elämänkatsomukset myös hieman samankaltaistuu. Oli myös mahtava lukea miten miehesi kannusti lähtemään Keniaan vaikka erilleen jouduittekin. Toivottavasti löydän itsekkin joku päivä yhtä ymmärtäväisen miehen ja reissu kaverin 😉

    18.5.2020 at 00.39 Reply
    • Emilia

      Kiitos ihanasta kommentista <3 toivon kanssa, että löydät itsellesi mätsäävän reissukaverin 😍

      2.6.2020 at 19.49 Reply
  • Siiri

    Ihanan onnellisia kuvia teistä. Rohkeat oman elämän näköiset ratkaisut on aina innostavaa luettavaa.

    18.5.2020 at 07.59 Reply
    • Emilia

      Kiitos kommentista, kiva kuulla 🙂

      2.6.2020 at 19.50 Reply
  • Sandra / Terveiset päiväntasaajalta

    Ihania kuvia ja reissuja <3 Katselinkin silloin instagram tarinoistasi nämä kuvat ja ne olivat kyllä ihania! Onni on, kun on joku joka ymmärtää vierellä! <3

    18.5.2020 at 14.36 Reply
    • Emilia

      Sanopa muuta <3 ja kiitos :))

      2.6.2020 at 19.53 Reply
  • Laura Piri

    meilläkin miehen kanssa tulee yhteistä matkailua 10 vuotta täyteen ensi kuussa. vieläkun saisin miehen houkuteltua yli neljän tunnin kestäville lennoille aukeaisi hänellekkin uusi maailma. ei tarvisi yksin matkailla

    18.5.2020 at 15.12 Reply
    • Emilia

      Paljon onnea teille 😍 Koronan jälkeen uutta yritystä pidemmille lennoille 🙂

      2.6.2020 at 19.55 Reply
  • Sini matkakuumeessa

    Onnea 10v taipaleesta ♥️ Teillä on kuitenkin voja yhteisiä muistoja vuosien varrelta.

    18.5.2020 at 19.53 Reply
    • Emilia

      Kiitos Sini ❤

      2.6.2020 at 19.58 Reply
  • Mari/Kodinvaihtaja

    Onnittelut yhteisestä saavutuksesta! Ja juuri noin, pitää elää omannäköistä elämää – huippua, että olette samanmielisiä siitä mitä se on. Me tai minä ollaan tehty 30v aikana omannäköisiä ratkaisuja. Kun tytöt oli 2 ja 4v mä olin joulun Pariisissa yksin ja sit kun kyseiset tytöt oli 15 ja 17v, mä olin heidän kanssa joulun Thaimaassa, kun pojat ja mieheni jäi kotiin. Anoppi jo luovuttanut…. Koko jengillä ollaan matkustettu paljon luonnollisesti myös.

    20.5.2020 at 05.40 Reply
    • Emilia

      Kiitos 😍 teidänkin taival kuulostaa omannäköiseltä, jatketaan samaan malliin 🙂

      2.6.2020 at 19.59 Reply
  • Annemaria/Samppanjaa muovimukista

    Paljon onnea teille! Onni on löytää elämänkumppani, jossa yhdistyy paras ystävä ja paras matkaseura. Kirjoitit hyvin siitä, miten yhteiset matkat yhdistävät. Oma kokemukseni on, että ne hiovat suhdetta vielä paremmaksi. Reissussa oppii toisesta aina aika paljon 🙂 Mukavia matkoja jatkossakin.

    21.5.2020 at 06.51 Reply
    • Emilia

      Kiitos ❤ Reissuissa oppii niin paljon toisesta, itsestään kuin yhteisestä meiningistä 😊

      2.6.2020 at 20.00 Reply
  • Pirkko / Meriharakka

    Ihania kuvia ja ihania hetkiä! Meillä on takana yhteistä taivalta kohta 46 vuotta, joista kohta 43 vuotta naimisissakin, mutta tällaista tarinaa siitä en saisi kasaan – ei niin, etteikö yhteisiä kokemuksia riittäisi ja kuviakin, mutta sukupolveni, etenkin sukupolveni miehet, ovat yksityisempiä ja vaikka mieheni esiintyykin säännöllisin välein blogijutuissani, niin jokaisesta hänen kuvansa julkaisemisesta pitää aina pieni neuvottelu käydä 🙂
    Mutta kompromissitaso on kuitenkin löytynyt, matkablogille ihan riittävä, mielestäni.

    21.5.2020 at 14.03 Reply
    • Emilia

      Onnea pitkästä yhteisestä taipaleesta ❤ Teillä on ollut ihan huikeita reissuja, joita on voinut lukea blogin puolelta.
      Heh joo, kaikilla on oma tasonsa, kuinka paljon haluaa omia juttujaan tuoda julki 😊

      2.6.2020 at 20.08 Reply
  • Johanna V.

    Mukava kirjoitus ja tarinanne on mieltä lämmittävä 🙂 Paljon rohkeita päätöksiä sisältyy yhteiseen matkaanne.

    21.5.2020 at 14.21 Reply
    • Emilia

      Kiitos❤😊

      2.6.2020 at 20.08 Reply
  • Eveliina | Korkkarit rinkassa

    Onnittelut yhteisestä taipaleesta minultakin, kymmenen vuotta tuntuu kyllä ihailtavan pitkältä ikuisuudelta! <3 Olen vasta hiljattain löytänyt oman seikkailijan vierelleni, joka jakaa samanlaisen palon matkailuun kuin minäkin. Sellaisesta en osannut edes haaveilla aiemmin, mutta nyt ensimmäisten yhteisten matkojen ollessa jo takana päin, en voisi olla onnekkaampi siitä, että olen hänet tavannut. Onnea teille tuleville yhteisille poluille!

    22.5.2020 at 12.06 Reply
    • Emilia

      Kiitos 😍❤😊 Mutta siis ihana kuulla, että oot löytäny samansieluisen seikkailijan vierellesi, paljon huikeita reissuja ja muita juttuja teille!

      2.6.2020 at 20.10 Reply
  • Anna | Muuttolintu.com

    Ihana kirjoitus ja onnea vuosipäivän johdosta 🙂 Meilläkin tuli kymmenen vuotta hiljattain täyteen ja myöhemmin tänä vuonna 5 vuotta häistä. Kolmasosa elämästä, apua, en ookaan ajatellut sitä ennen noin 🙂 Voin niin samaistua moneen kohtaan. “Usein minä innostan, inspiroin ja näytän suuren suunnan, Olli pitää meidät kartalla ja jalat maassa. ” Ihan sama meillä!

    24.5.2020 at 04.45 Reply
  • Emilia

    Kiitos Anna, samassa tahdissa mennään siis😍 superit onnittelut sinnekin! Ihana kuulla, että teksti klikkasi 😊

    2.6.2020 at 20.11 Reply
  • Elisa

    Ihana postaus! Onnea ja ihanaa että sinulla on tuommoinen kumppani. =) Itse aloitin seurustelun ensimmäistä kertaa elämässäni (ikää vain 20) pojan kanssa jonka kanssa opiskelemme samassa yliopistossa Aasiassa. Molemmilla oli kiinnostus toisiimme jo heti ekasta päivästä alkaen mutta emme uskaltaneet puhua toisillemme kun vasta noin 6 kuukauuden päästä. Nyt suhteessa vasta kolme viikkoa ja pelottaa hiemon miten pakistanilainen poikkikseni hyväksyy minun tulevaisuuden soolomatkailut 😀

    2.8.2020 at 16.09 Reply
    • Emilia

      Kiitos, oon kyllä tosi onnellinen ja kiitollinen Ollista🧡
      Ihana, kun jaoit myös omaa rakkaustarinaasi! Mäkin olin 20v, kun O:n kanssa tutustuttiin 😊 Ihanaa, että lopulta asia ratkesi noin ja huikeita yhteisiä seikkailuja teille, sulle myös soolomatkoja😎

      8.8.2020 at 19.54 Reply

    Leave a Reply