InAasia, Matkatarinat

Auringonlaskuja ja ajojahteja Kalpitiyassa

auringonlasku Kalpitiyassa Sri Lankassa

Olimme valinneet Sri Lankan reissulle myös yhden rantakohteen. Suuntasimme länsirannikolle Kalpitiyan niemimaalle puumajaseikkailun ja Sigiriyan kalliolinnoituksen jälkeen. Kalpitiya on ainakin toistaiseksi vähemmän tunnetumpi rantakohde Sri Lankassa verrattuna eteläisen osan rantaviivaan. Minua ja Ollia nuo etelän upeat rannat ja niiden yli taipuvat palmupuut jäivät odottamaan seuraavaan kertaan. Kalpitiya ei ehkä hivele näköaisteja yhtä paljon kuin saaren eteläosa, mutta meihin se vetosi aitoudellaan. Seuraavaksi kerron kokemuksiamme tuolta niemimaalta. Koimme myös pari jännitysnäytelmää, joten rantalomailu ei jäänyt liian rentouttavaksi.

Kalpitiyan auringonlaskut ihastuttivat

Kalpitiyassa yksi päivän kohokohdista oli, kun keräännyimme hotellin altaalle illalla ja jäimme odottamaan, minkä värisen auringonlaskun luonto tarjoaisi. Minusta upeimpia auringonlaskuja olivat ne, joissa punaisen sävyt sekoittivat yleensä niin sinistä maisemaa.

auringonlasku Sri Lankan Kalpitiyassa

auringonlasku Kalpitiyassa

auringonlasku Kalpitiyassa Palagama Beachilla

auringonlasku Kalpitiyassa

värikäs auringonlasku Kalpitiyassa

Delfiinit pitivät jännityksessä

Kalpitiya on tunnettu sen merissä hyppivistä pyöriäisdelfiineistä, ja alueella järjestetään myös valaankatseluretkiä. Olin lukenut etukäteen, että delfiinien näkeminen on Kalpitiyassa lähes varmaa. Myös majoituksestamme sanottiin, että se on todennäköistä 99 prosentin varmuudella. Yritin kysellä etukäteen mahdollisimman paljon järjestetystä retkestä, sillä aina välillä kuulee, että tällaiset retket osoittautuvat enemmän eläinten ajojahdiksi kuin vastuulliseksi retkeksi molempien osapuolten kannalta. Kalpitiyassa minua rauhoitti se, että alueella ei ole valtavasti turismia, mikä tarkoittaa vähemmän veneitä merellä. Mutta mene ja tiedä – joka tapauksessa tuntuu haastavalta tietää varmuudella etukäteen, että delfiini- tai valasretki ei saa ajojahtimaisia viboja.

Me olimme Ollin kanssa nähneet luonnossa delfiinejä aikaisemmin Sansibarilla. Silloin hyppäsin syvään mereen ja havaitsin monien metrien päässä alapuolellani uivan delfiinilauman. Muistan edelleen, miten näin pienokaisen uivan kenties äitinsä vierellä ja miten ihmeelliseltä tuntui, kun kuulin, miten laumanjäsenet ääntelivät toisillensa meren syvyyksissä.

Mutta Kalpitiyassa delfiinit pitivät meitä todellisessa jännityksessä retkiaamunamme. Seilasimme pikkupaatilla edes takaisin niillä main, minne delfiinit tavallisesti tulevat ruokailemaan aamuisin. Välillä näimme jonkun toisen paatin, ja senkin kuljettajat ja turistit näyttivät yhtä hämmentyneiltä kuin me. Ei hyppivää, uivaa tai ruokailevaa delfiinin delfiiniä missään. Tällaisessa tilanteessa tullaan minusta siihen, mikä luonnossa on niin kiehtovaa ja jossain tilanteissa myös pelottavaa. Et voi pakottaa tai kontrolloida sitä. Minusta luontoretkien yksi viehättävimmistä ulottuvuuksista on se, että et voi ennalta tietää tietää, mikä otus päättää ilmestyä vai ilmestyykö ollenkaan. Luonto pitää sinua jännityksessä.

Kalpitiyan delfiiniretki jäi siis toisella tavalla mieleemme: emme nähneet yhtään delfiiniä. Paikalliset vaikuttivat pöllämystyneiltä tästä, eikä retken järjestäjiä voi syyttää ainakaan yrityksen puutteesta. He kierrättivät meitä merellä ekstra-aikaa, jonka jälkeen palasimme mielellämme maan kamaralle. He kertoivat meille, että ilmeisesti delfiinien havittelemat kalasaaliit olivat tuona aamuna poikkeuksellisesti siirtyneet merivirtojen mukana toiseen paikkaan ja niiden mukana myös delfiinit. Ilmeisesti kukaan turisti ei nähnyt delfiiniä Kalpitiyassa kyseisenä aamuna.

Minusta luontoretkien yksi viehättävimmistä ulottuvuuksista on se, että et voi ennalta tietää tietää, mikä otus päättää ilmestyä vai ilmestyykö ollenkaan. Luonto pitää sinua jännityksessä.

 

delfiinienkatseluretkellä Kalpitiyassa

Mukavia ja vähemmän mukavia kohtaamisia pyöräretkellä

Kalpitiyassa eräs koira lyöttäytyi tiiviisti seuraamme. Se näki meidät yhtenä iltana rannalla ja yritti sen jälkeen pysyä perässämme. Se seurasi meitä uima-altaalle, mökkimme pihaan ja odotti meitä sen ulkopuolella. Annoimme sinnikkäälle koiralle nimen Kapi Kalpitiyan mukaan. Majoituksemme työntekijät yrittivät häätää sitä pois pihapiiristä, sillä sen asianmukaisista rokotuksista ei ollut takuita. He arvelivat, että koira oli kotoisin kylältä paikallisesta perheestä. Kuten muuallakin Sri Lankassa myös Kalpitiyassa niin perheiden koirat kuin yksinäiset kulkukoirat kulkivat kaduilla ja kujilla, ja esimerkiksi yhtenä aamuna mökkimme pihasta löytyi kolme koiranpentua. Vapaana kulkevien koirien paljous siellä ja täällä ei minua yleensä ahdistanut tai pelottanut, kunnes sitten tulevalla pyöräretkellä pelkäsin tosissani

Yhtenä iltapäivänä lähdimme pyöräilemään kylälle Kapi tiiviisti kintereillämme. Majoituksemme työntekijät olivat varoittaneet meitä kävelemästä majoituksemme vieressä olevaa Alankudan rantaa oikeaan suuntaan, sillä jossain vaiheessa vastaan tulisi jokin armeijan pitämä paikka. Siellä sanottiin olevan tavallista ärhäkämpiä koiria. Kun lähdimme pyöräilemaan hiekkatietä pitkin kohti paikallista kylää, ohitimme tuon armeijan paikan takakautta mantereen puolelta. Kolme vihaista koiraa säntäsi eteemme, ja ne ryntäsivät Kapin kimppuun. Meistä ne eivät tuolloin välittäneet. Kapi pääsi onnekseen karkuun.

Pyöräilimme paikallisella kylällä noin tunnin ja katselimme ympärillemme. Tässä majoituksemme viereisessä kylässä ei ollut ollenkaan turismia, ainoastaan paikallista kylätunnelmaa. Ei ollut ravintoloita, suurempia kauppoja tai turisteille suunnattuja palveluja. Ihmiset heilauttivat kättä ja hymyilivät, kun ohittivat meidät skoottereilla, tuktukilla tai muilla monipyöräisillä ajoneuvoilla. Lapset kerääntyivät kotiensa porteille ja kuikuilivat meihin päin. Muutama nuori nainen kutsui meidät pihaansa ja juttelimme englannin ja elekielen sekoituksella. Eräs nuori mies halusi yhteiskuvia kanssamme. Sitten nuorten vanhemmat tulivatkin kotiinsa ja yhtäkkiä paikalla oli puoli sukua pikkulapsista isovanhempiin. 

Aurinko alkoi valua merta kohti, ja meidän oli aika kääntää pyörät kohti omaa Kalpitiyan kotiamme. Kapi-koira löysi meidät taas jostain ja tuli kannoillemme. Ohittelimme peltoja, pihoilla jolkottavia vuohia ja meille uudelleen heiluttavia lapsia. Tuo iltahetki on jäänyt erityisenä hetkenä mieleeni. Näimme tavallista srilankalaista elämää keskellä pientä kylää illan koitteessa.

auringonlasku paikallisella kylällä Kalpitiyassa

vuohia Kalpitiyassa

Kapi-koira Kalpitiyassa

Pyöräretkelle koitti kuitenkin loppuhuipennus. Aloimme lähestyä aiemmin ärhäköineiden armeijakoirien naapurustoa. Kapi teki taktisen vedon ja jättäytyi jossain vaiheessa matkastamme. Näin kun Olli pyöräili edelläni noin kymmenisen metriä ja yhtäkkiä sivusta pyyhälsi kolme vihaista koiraa hänen peräänsä. Olli pyöräili eteenpäin niin lujaa kuin vanhalla pyörällä ja kuoppaisella hiekkatiellä pääsi. Kun näin koirien hyökkivän hänen pyöräänsä kohti, mietin muutaman sekunnin ajan, että nyt käy huonosti. Jossain vaiheessa koirat jättäytyivät hänen selustastaan, ja minä pyöräilin suoraan niitä kohti. Muistan yhä, miten avuton olo oli tuolla hetkellä. Lopulta ohitin koirat ilman hyökkäyksiä ja poljin Ollin perään. Kun sain hänet kiinni, kuulimme koirien haukuntaa ja näimme, miten Kapi juoksi kaartaen peltojen halki kolme koiraa kannoillaan. Emme jääneet katselemaan sen enempää, vaan poljimme suoraan majoitukselle. Ja kuinkas muutenkaan, survival dog Kapi jolkotti pian perässämme ehjin nahoin.

Harvoin on tullut matkalla sellaisia tuntemuksia ja pelonhetkiä kuin tuon pyöräretken päätteeksi. Olen edelleen todella kiitollinen siitä, että selvisimme säikähdyksellä. Kerroimme majoituksellamme tästä seikkailusta ja työntekijät lupasivat jatkossa neuvoa turistit pyöräretkelle ja kylälle muuta kautta.

Paluu rentoutumismoodiin

Jännitysnäytelmistä huolimatta Kalpitiyan lomamme oli rento ja sisälsi ihanan vähän aikataulutettua ohjelmaa. Sopiva lopetus Sri Lankan matkalle. Palagama Beachin mökkimme sijaitsi lähellä rantaa ja sitä ympäröivät risteilevät palmukujat. Söimme tuoreita hedelmiä ja saimme yliannostuksen hedelmäsokerista luultavasti joka päivä. Intiassa joogaopettajaksi opiskellut srilankalainen mies piti meille joogatunnin, jonka päätteeksi heittäydyimme altaaseen. Kävelimme lähirannallamme Alankudalla, jota ei voi kutsua lähellekään paratiisirannaksi. Pidimme kuitenkin ympäristön paikallisesta ja rauhallisesta tunnelmasta. Moikkailimme ja jutustelimme paikallisten kanssa ja otimme yhteiskuvia halukkaiden puhelimiin. Huomasimme myös surullisen näyn, kun valtava iso kilpikonna makasi kuolleena rantahietikolla.

Palagama Beachin uima-altaalla

Palagama Beachin uima-altaalla

Majoituksemme pikku paratiisi

Alankudan ranta

Alankudan rantaa Kalpitiyassa

kukkia Palagama Beachilla

Teimme myös pienen tuktuk-retken Kalpitiyan niemen kärkeen, joka on erityisesti leijalautailijoiden suosima paikka. Seurasimme, kun paikalliset lapset pärskivät turkoosissa meressä ja muu rannan väki oli kokoontunut syömään eväitään. Istahdimme ainoalle auki olevalle terassille ja söimme jotain, joka siinä helteessä maistui. Kävelimme aaltojen ja hiekan taittekohdassa ja katselimme, miten tuulivoimalat pilkkoivat Kalpitiyan kuumaa ilmaa.

Kalpitiyan niemimaan maisemaa

Maisemia ylempänä Kalpitiyan niemimaata

Kalpitiyan ranta

tuulimyllyt Kalpitiyassa

Lyhyesti Kalpitiyasta

  • Niemimaa sijaitsee noin kolme tuntia autolla pohjoiseen Colombon kansainväliseltä lentokentältä.
  • Alue on suosittu leijalautailijoiden keskuudessa, mutta myös muuta puuhaa on tarjolla. Kalpitiyasta voi esimerkiksi tehdä delfiininkatselu- ja snorklausretkiä sekä lähteä safarille Wilpattu National Parkiin. Upeat auringonlaskut kruunaavat illan!
  • Kalpitiyassa on rauhallista ja paikallisuus läsnä. Turismia ei ole paljoa, joten ravintolatarjontaa on hyvin niukasti tarjolla majoitusten ulkopuolella.

Muihin Sri Lankan juttuihini voit tutustua seuraavista:

 

Tervetuloa seuraamaan blogiani myös InstagraminFacebookin ja Blogit.fi:n puolella.

By
10

You may also like

10 Comments

  • Lilja Lumilla

    Oli pakko klikata postaukseesi kun nain tuon ensimmaisen auringonalskukuvan! Ihan huikean nakoista! Sri Lanka on kylla omallakin bucket listilla, mutta viimeistaan taman nahdessani olen kylla ihan myyty!

    8.9.2019 at 14.04 Reply
    • Emilia

      Kiitos Lilja kommentista😍 Ne auringonlaskut oli upeita 🙏 Suosittelen lämpimästi Sri Lankaa, se yksi niistä paikoista, joissa haluaisin ehdottomasti käydä uudelleen😊

      8.9.2019 at 17.01 Reply
  • Jaakko / lomalla viimeinkin

    Kiva lukea Sri Lankan rantakohteista. Itseä mietityttää että ilmeisesti siellä ei oikein ole hyviä snorklauspaikkoja? Vai onko kokemusta? 🙂

    8.9.2019 at 19.53 Reply
    • Emilia

      Ei käyty missään snorklaamassa eikä tullut hirveesti selvitettyäkään vaihtoehtoja. Muistan lukeneeni, että itärannikolla snorklauspaikka on Pigeonin saari ja Kalpitiyasta olisi ollut mahdollista tehdä snorklausretki. Kyllä varmasti jostain saisi hyviä vinkkejä ja selville, onko oikeasti hyviä spotteja tuollapäin 🙂

      12.9.2019 at 10.10 Reply
  • Sandra / Terveiset päiväntasaajalta

    Huh, mikä kokemus noiden koirien kanssa! :O Itsekin aina kammoksun niitä Aasian matkoilla, kun on eteen sattunut agressiivisiakin tapauksia. Kävimme myös Sri Lankalla 5vuotta sitten. Joskus kyllä haluan uudestaan, mutta väliin tarvitaan vähän aikaa! 😀

    9.9.2019 at 09.32 Reply
    • Emilia

      Se oli kyllä pelottava kokemus, olisi pitänyt kiertää muuta kautta takaisin majoitukselle. Mukava kuulla, että säkin olet käynyt Sri Lankassa 🙂

      12.9.2019 at 10.12 Reply
  • Esa | Reissuesan matkablogi

    Tein Sri Lankalle 12 pv reissun vuonna 2010 ja siitä jäi myönteiset muistot. Kaikki oli halpaa ja ruoka oli hyvää, käytin matkalla vain 18 e/pv. Ehkä lähivuosina menen tarkistamaan onko maa muuttunut, mutta ensin on muutamia muita maita listalla.

    11.9.2019 at 12.44 Reply
    • Emilia

      Mukava kuulla, että olet käynyt Sri Lankassa jo melkein kymmenen vuotta sitten. Silloin on varmasti ollut erilaista joissakin asioissa ja toki sisällissota vielä lähempänä.

      12.9.2019 at 10.15 Reply
  • Sini

    Noista auringinlaskukuvista tulee hyvä fiilis. 😍🤘

    14.9.2019 at 15.18 Reply
  • VEERAPIRITA / Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa -matkablogi

    Sri Lanka ja sen auringonlaskut teki ikimuistoisen vaikutuksen toissa talvena, pakko päästä joskus uudestaan tänne. 💕

    14.9.2019 at 17.10 Reply
  • Leave a Reply