InEurooppa, Matkatarinat, Suomi

Lappi-Norja road trip − 10 päivän kesäreissu

Saanatunturin päältä on upeat maisemat

Lähdimme juhannusaattona viiden hengen kaveriporukalla kymmenen päivän kesäreissulle Lappiin ja Pohjois-Norjaan. Alun perin meillä oli ollut suunnitteilla road trip Albaniaan, mutta koronatilanne pisti suunnitelmamme uusiksi.

Koska valtakunnalliset matkustussuositukset pohjoismaihin (lukuun ottamatta Ruotsia) ja Baltiaan muuttuivat vielä noin puolitoista viikkoa ennen reissuamme, muutimme viime hetkellä road trippimme reittiä. Saimme pari päivää ennen reissun alkua buukattua ihanan majoituksen Pohjois-Norjan Lyngenin niemimaalta. 

Käyn tässä postauksessa myöhemmin tarkasti reittimme läpi päivä päivältä, mutta yöpymisten näkökulmasta se näytti tältä: Helsinki – Muonio (2 yötä) – Kilpisjärvi (3 yötä) – Lyngen (2 yötä) – Levi (2 yötä) – Helsinki. 

Aluksi päätimme, että haluamme suunnata erityisesti Käsivarren Lappiin, Kilpisjärvelle ja sen upeisiin luontokohteisiin, joissa meistä kukaan ei ollut ollut ollenkaan tai kunnolla viettänyt aikaa läpiajoa kummemmin. Muonio ja Levi olivat hyvin matkan varrella, ja niistä löysimme auki ja vapaana olevat majoitukset. Keksimme niistä myös päiväretkikohteita ja -aktiviteetteja, jotka olivat helposti saavutettavissa ja kiinnostivat meitä.

Ne tärkeät: sää ja hyttyset

Ennen varsinaiseen reittikuvaukseen hyppäämistä, täytyy myöntää, että ennen reissulle lähtöä olin eniten huolissani hyttysistä. Viime vuosina kun olen saanut tottua siihen, että ehdin saamaan vaan noin muutaman hyttysenpiston koko kesän aikana. Minulla oli siis varovaisen pessimistiset odotukset varsinkin, kun olin kuullut ja lukenut monesta paikkaa, että hyttysaika alkaa Lapissa juhannuksen tienoilta. Pessimistisyys kannatti tässä kohtaa, sillä sain yllättyä positiivisesti monta kertaa reissun aikana.

Porukkamme oli onnekas niin itikoiden kuin säiden suhteen. Ensimmäisinä iltoina hyttysiä näkyi lähinnä iltaisin ja kun pysyi liikkeessä ja piti pitkähihaisia vaatteita, niin ne eivät hirveästi kiusanneet. Ensimmäisen suuremman kutiavien pistojen ryöpyn sain Kilpisjärven viimeisen patikan lopussa, kun tarvoimme tunturikoivujen seassa. Norjassa hyttysiä ei ollut ollenkaan ja Levillä ne eivät enää hirveästi haitanneet, kun muuten itikkatilanne oli ollut niin positiivinen yllätys. Hyttysmyrkyn ja suojaavien vaatteiden lisäksi minulla oli matkassa mukana Thermacell-hyttyskarkotin, jolle oli käyttöä vasta viimeisessä määränpäässä.

Erinomaisella säällä oli iso rooli reissussamme. Saimme todennäköisesti kaunistellun kuvan pohjoisen kesästä. Mittarissa oli monena päivänä yli 20 astetta lämmintä. Kun kotona viikkoa myöhemmin katsoin Kilpisjärven lämpötiloja, näytti lämpötila olevan siellä vain muutaman asteen plussan puolella. 

Sitten tien päälle ja reissun kulkuun:


1. reissupäivä: juna Ouluun ja autolla Tornionjokea pitkin Muonioon

Halusimme säästää autolla ajamiseen tarvittavia lihaksia ja koska olimme lähtemässä kaikki Etelä-Suomesta ja pari porukastamme pääsi parin mutkan kautta kätevästi Ouluun, vuokrasimme auton vasta sieltä. Minä ja kaksi muuta lähdimme junalla Helsingistä juhannusaattona aamukuuden aikaan. 

Vuokra-auto odotti meitä Oulun juna-asemalla. Auto oli meille iloinen yllätys, sillä varaamamme Skoda Octavian sijaan meitä odotti isompi Volkswagen Passat -farmari. Autovuokra maksoi kymmenelle päivälle 330 euroa, jonka lisäksi Norja-lisää tuli 75 euroa. Lounastimme Oulussa ja kun vielä keksimme auton ohjekirjan avulla, miten hybridin saa käynnistettyä, niin matka saattoi alkaa.

Ajoimme ensin Oulusta Tornioon, jossa kävimme tekemässä ruokaostokset parille seuraavalle päivälle. Seuraava pysäkki koitti Tornionjokilaakson Kukkolankoskella, jossa pääsimme hämmästelemään Tornionjoen kesäkuista kuohuntaa. Koskella ehdimme näkemään vilauksen perinnekalastuksesta, kun lippoaja lipposi (=pyysi) siikaa tai lohta joesta. Kukkolankoskesta ja lippoamisesta voi lukea lisää täältä

Vaikka olen viettänyt myös aiemmin aikaa Tornionjoen varrella, nyt opin, että Tornionjoki on Euroopan suurin vapaana virtaava joki. Reissuporukkamme kuudes jäsen, maskottimme ja niskatyynymme Nasu (joka on reissannut tällä porukalla aikaisemmin USAssa asti) pääsi poseeraamaan ensimmäisellä mieleenpainuvalla pysäkillä. Nasusta saatoit nähdä vilauksia myös Instagramini tarinoissa ja postauksissa reissun aikana.

Ensimmäisen reissupäivän ja pitkän matkan päätteeksi saavuimme illalla Muonion Särkijärvelle, josta olimme varanneet oman mökin Särkijärven Majoilta. Asettauduimme taloksi, otimme tuntumaa ensimmäiseen yöttömään yöhön ja miehet kävivät reissun ensimmäisellä kalaretkellä Särkijärven rannassa.

2. reissupäivä: retki Särkitunturille ja haukionnea Särkijärvellä

Toisena reissupäivänä otimme päiväretkikohteeksi Särkitunturin, joka osoittautui kaiken hehkutuksen arvoiseksi. Särkitunturi oli minulle mieleenpainuva ensikosketus Lappiin pitkästä aikaa, ja reitti ja itse paikka olivat niin upeita, että ne ansaitsevat myöhemmin oman reissutarinansa ja -postauksensa.

Illalla meillä oli varattuna Särkijärven Majojen rantasaunavuoro. Miehet kävivät jälleen  kokeilemassa kalaonneaan ja tulivat tunnin päästä takaisin kera hauen. Alkuyö meni haukea perkaessa, paistaessa ja syödessä kodalla.

3. reissupäivä: Kilpisjärven ja Salmivaaran maisemat haltuun

Kolmantena reissupäivänä kävimme Muoniossa kaupassa ennen vajaan kolmen tunnin ajoa  Kilpisjärvelle. Muonion ja Kilpisjärven välissä haluan mainita pysäkkivinkkinä Tunturikala-kodan. Siellä söimme lounaaksi muikkuja ja poronkäristystä kera perunamuusin. Tosi kiva paikallinen lounaspaikka Muonionjoen varrella ja ystävällinen palvelu.

Kilpisjärveltä meillä oli varattuna niin ikään mökki Tundrea Holiday Resortilta. Mökin terassilta, ikkunoista ja parvekkeelta oli kauniit näköalat kohti itse Kilpisjärveä, Saanatunturia sekä Ruotsin että Norjan vuoria. Kun olimme hetken levähtäneet ja ihastelleet uutta miljöötä, lähdimme kävelemään läheiselle Salmivaaralle, josta aukenivat entistä upeammin lähitienoiden maisemat. 

4. reissupäivä: Saanatunturin huiputus

Neljäs päivä oli omistettu Saanatunturin huiputukselle. Nasu pääsi totta kai mukaan valloittamaan Saanaa kanssamme. Reissulla vierähti monta tuntia, sillä pidimme useita taukoja, söimme lounaan huipulla, yksi ystävistämme etsi Saanan geokätköjä ja nautimme Kilpisjärven kesäpäivästä. Aurinkorasvaa piti lisätä ja T-paidalla ja sortseilla pärjäsi yhä reippaasti. Illalla olimme sen verran puhki, että Tundrean ravintolaillallisen jälkeen keskityimme venyttelemään terassilla ja saunomaan.

Huom. Saanalle vie nyt uusi reitti, jota suositellaan käytettävän. Sille pääsee Mallan luonnonsuojelualueen parkkipaikalta. Lisää voi lukea luontoon.fi-sivustolta.

5. reissupäivä: patikointia Mallan luonnonpuistossa

Lähdimme patikoimaan Mallan luonnonpuistoon, jossa kuljimme Kitsiputoukselle asti ja käännyimme sitten takaisin kohti luonnonpuiston parkkipaikkaa. Meiltä jäi siis tällä kertaa väliin Suomen, Ruotsin ja Norjan eli kolmen valtakunnan rajapyykki. Koska Malla-laiva ei vielä kulkenut tuolloin reitin toiseen päähän, päätimme kääntyä putouksilta, ettei edes takaisin matkasta olisi tullut todella pitkää. Päivä Mallassa oli yksi lemppareistani, ja luonnonpuisto oli yksi reissun yllättäjistä ja kauneimmista paikoista, joissa olen käynyt Suomessa. Ihastuin muutenkin Käsivarren Lapin alueeseen.

6. reissupäivä: ensikatsaus Pohjois-Norjaan ja Lyngeniin

Kuudennen reissupäivän aamuna sisälläni tuntui innostunut ja malttamaton kutkutus, kun tiesin, että pääsisin ensimmäistä kertaa reissu-urallani Norjaan. Ennen vuonojen ja vuorten maahan suuntaamista kävimme täydentämässä ruoka- ja herkkuvarastoja Kilpisjärven marketissa. Ajoa seuraavaan majapaikkaamme, Lyngenin niemimaan luoteisosassa sijaitsevaan Lyngen Cabiniin, kesti noin vajaa kolme tuntia. Automme pysäytettiin rajalla ja Norjan viranomaiset tarkistivat henkilöllisyytemme, joten ainakin tällä hetkellä paperit kannattaa pitää käden ulottuvilla rajalle suunnatessa.

Lyngenissä ensimmäiset ilta ja yö menivät majesteettisia maisemia päivitellessä, uusia kalastuspaikkoja tutkiessa ja poreammeessa pulikoidessa. 

7. reissupäivä: retki siniselle Blåvatnetille

Seitsemäntenä päivänä jatkoimme patikointiin painottuneita aktiviteettejamme. Lähdimme Lyngenin kuuluisimmalle patikkareitille, Blåvatnetille, joka vei jäätikkövesistä muodostuneelle saman nimiselle järvelle. Päivä oli yksi reissumme pilvisimmistä, mutta kun aurinko pilkahti, Blåvatnet lunasti lupauksensa sinisempääkin sinisempänä vuoristojärvenä. Tästäkin patikasta ja Norjan seikkailuista haluan kirjoittaa lisää myöhemmin.

8. reissupäivä: kohti aurinkoa ja Leviä

Oli aika sanoa Norjalle heippa ja nähdään toivottavasti pian. Onneksi sää oli sen verran huono, ettei harmittanut niin paljon lähteä. Lounastauon pidimme Kilpisjärven Retkeilykeskuksella, jossa on ravintola infopisteen, matkamuistomyymälän ja vessojen lisäksi.

Levillä paistoi aurinko, kun saavuimme illasta viimeiseen majapaikkaamme Immelkartanoon, joka sijaitsee Immeljärven rannalla. Levillä muistimme jälleen hyttysten olemassaolon ja edessä oli ensimmäinen yö, jonka takkusin itikoiden kanssa.

9. reissupäivä: islanninhevosilla ratsastusta ja maastopyöräilyä Levillä

Toisiksi viimeisenä reissupäivänä oli tiedossa reissun loppuhuipennus. Naisväellemme se tarkoitti islanninhevosilla ratsastusta ja miesväellemme sähkömaastopyöräilyä Levin ja Kätkätunturin maisemissa. Olin varannut naiskolmikollemme kahden tunnin ratsastusvaelluksen Lapin Saaga -nimiseltä tallilta. Se sopi hyvin vasta-alkajille. Miehet vuokrasivat sähkömaastopyörät suoraan Immelkartanosta. Ratsastus maksoi 65 euroa kahdelta tunnilta ja pyöräily 70 euroa koko päivältä.

Huomaan, että minulle on tullut teemaksi käydä ratsastamassa reissuilla aina, kun tilaisuus tulee. Viimeksi reissulla kävin ratsastamassa Kenian Naivashan järvellä, siitä ikimuistoisesta seikkailusta voit lukea täältä Seikkailijattarista. Ratsastus on minusta erityinen ja omalla tavallaan meditatiivinen tapa kokea luonnon läheisyys ja upeat eläimet. Islanninhevoset ovat myös helposti lähestyttäviä, mutta kukin hevonen on aina oma mielenkiintoinen persoonansa.

Meillä oli pikku vaelluksellamme tietysti ohjaaja mukana ja kaikki suositukset tällaiselle aktiviteetille. Kun saavuimme takaisin Immelkartanoon, oli miesten hypetyksestä päätellen myös maastopyöräily ollut hyvin mieleinen ajanviete. Viimeinen yhteinen ilta oli hyvä päättää saunan lauteille ja säteilevään iltaan.

10. reissupäivä: kotia kohti

Pakkasimme automme mieli täynnä huikeita maisemia ja uusia hauskoja hetkiä ystävien ja Nasun kanssa. Otimme suunnaksi Oulun, jossa tiemme erkanivat hetkeksi. Kun astuin Ollin kanssa junasta Pasilan asemalla puoli yhdentoista aikaan illalla, oli vastassa Helsingin lämpöinen tuulahdus. 

Tämä oli ensimmäinen Lapin reissuni kesällä. Olen matkustanut Lappiin aina talvella tai kevättalvella. En myöskään ollut ikinä käynyt näin pohjoisessa kuin tällä reissulla, pohjoisin ennätykseni ennen tätä reissua oli Levi.

Vaikka Norjaa olisi ollut upeaa nähdä enemmän, tuntui kahden yön visiitti rajan toiselle puolelle korona-aikana todella luksukselta ja reissusuunnitelmien kaikkine käänteineen pelkältä plussalta. Varsinkin suosikeissani Kilpisjärvellä ja Lyngenissä olisin viihtynyt monta päivää, mutta muuttuneiden suunnitelmien takia meillä oli käytettävissä kymmenen päivää, jossa ehti myös tekemään ja myös vain olemaan ja fiilistelemään pohjoista.

Monet paikat olivat kauniimpia ja upeampia kuin mitä olisin ikinä osannut kuvitella. Olin katsellut paikoista kuvia hyvin vähän ennakkoon esimerkiksi Instagramista. Moni paikka yllätti minut majestettisuudellaan ja laajuudellaan, mitä oli vaikea tallentaa kuviin. Monta uutta juttua tuli toteutettua ja niihin palaan tulevissa postauksissa. Pysythän kuulolla. 

Tervetuloa seuraamaan blogiani myös InstagraminFacebookin ja Blogit.fi:n puolella. Instagramin stoorien kohokohtiin olen tallentanut myös tämän reissun tarinat 🙂

Lisää luettavaa pohjoisesta:

Millaisesta pohjoisen road tripista mahdollisesti sinä haaveilet tai olisiko sinulla jakaa vinkkejä Lappi-Pohjois-Norja-akselille? 🙂

By
13

You may also like

13 Comments

  • Sari / matkalla lähelle tai kauas

    Pakko oli tulla lukemaan teidän reissusta. Me kun oltiin Lofooteilla juhannus. Tuo Blåvatnet kiinnostaa, joten olenpa kuulolla seuraavienkin juttujen kanssa.
    Tervetuloa lukemaan blogista meidän road trippiämme.

    5.7.2020 at 15.19 Reply
    • Emilia

      Kiitos kommentista Sari! 🙂 Ja hei mahtavaa kuulla! Luen ilman muuta postauksesi, Lofootit kiinnostaa 🙂

      6.7.2020 at 21.25 Reply
  • Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Tarkoitus olisi lähteä elokuussa tuolle suunnalle. Näyttää kyllä todella upeilta paikoilta. Mitkä olivat suosikkisi tuolta päin (Lappi-Norja?) Ilmeisesti Mallan luonnonpuisto ja Särkitunturi?

    6.7.2020 at 00.46 Reply
    • Emilia

      Kiva, jos tekin pääsette pohjoisen suunnalle 🙂 Kaikki nuo Käsivärren retket olivat lemppareitani, niin Malla kuin Saana ja pieni Salmivaarakin. Malla oli tosi kaunis mielestäni, siitä ei ollut hirveästi ennakko-odotuksia ja pääsi yllättämään. Samaten Norjan Lyngen ja tosiaan tuo Särkitunturi Muoniossa. Erilaisia paikkoja, mutta omalla tavallaan kauniita ja kiehtovia. Oletteko vielä yhtään hahmotelleet reittiänne? 🙂

      6.7.2020 at 21.31 Reply
  • Tiina Johanna / Kookospalmun Alla

    Ihanan oloinen teidän roadtrip! 🙂 Lapissa on paljon kaunista luontoa kyllä jokaisen suomalaisen ainakin kerran elämässään kuuluisi Lapissa käydä maisemia ihastelemassa. Itse en vielä ole ollut, mutta tänä kesänä toivottavasti pääsisin, sillä olemme myös suunnitelleet pohjoisen ja Norjan roadtripiä. Pohjois-Norja ja Lappi roadtripit ovatkin tämän kesän hittituote suomalaisten keskuudessa koronan vuoksi. 🙂 Nuo maisemat ovat kyllä ihan vertaansa vailla, todella maagiset! <3

    7.7.2020 at 14.22 Reply
  • Taina

    Oijoi, tää postaus herätti kyllä meikäläisen Norja-haaveet ihan täysillä! Olin ennen koronaa aatellut kiertäväni Pohjoismaita pyörällä tänä kesänä, mutta se nyt vähän jäi… Kelpais tosin kyllä reissu Norjaan ihan millä kulkuvälineellä tahansa.

    8.7.2020 at 17.10 Reply
  • Johanna M. / Muu maa mandariini

    Upea reissu teillä on ollut! Ajeltiin kolme vuotta sitten karavaanareina osittain samaa reittiä, nukkuen yö Kukkolankoskella ja huiputtaen myös Saana-tunturin. Oli niin upea tunne katsella Norjan lumihuippuja tunturin laelta, kun aurinko helotti ja oli ihan shortsikelit 🙂 Jatkoimme Lofooteille, mutta nuo Kitsiputous ja Blåvatnet täytyy varmasti vielä joskus käydä katsastamassa, sen verran kauniilta näyttävät molemmat!

    9.7.2020 at 00.39 Reply
  • Anna K. - Kaukaa haettua

    Upeita, aurinkoisia maisemia, teillä on ollut tuuria sään suhteen! Saanatunturin haluaisin joskus nähdä, vitsi miten upealta siellä näyttääkään! Hyttyset on kyllä sellaisia pirulaisia, että niihin kannattaa varautua. Oon huomannut että jääpala turruttaa kutisevan ihon hyvin. Sen jälkeen päälle hyttysvoidetta, niin auttaa mulla kaikken parhaiten.

    9.7.2020 at 09.06 Reply
  • Ailajajuha

    Olipa kiva jälleen lukea hienoa kirjoitustasi ja katsella upeita kuviasi. Osa paikoista oli tuttuja, vaikka olen tehnyt Lappiin vain yhden matkan. Se oli viikon järjestetty matka ruska-aikaan. Enontekiöstä teimme joka päivä mieleenpainuvia ja hienoja vaelluksia eri kohteisiin ja yhden päivän vietimme Kilpisjärvellä. Saanatunturi ja ihanat järvimaisemat ovat mielessä vieläkin. Jos et ole vielä käynyt Lapissa ruska-aikaan, suosittelen sitäkin. Vähemmän hyttysiä.

    10.7.2020 at 07.23 Reply
  • Sandra /Terveiset päiväntasaajalta

    Mahtava reissu! Ihana sää teille kyllä sattui reissussa.
    Olen alkanut haaveilemaan nyt itsekin pikkuhiljaa Lofooteista ja Pohjoisesta kovasti. Liekkö kun kaikki muutkin menevät, niin itsekin haluaa. 😂

    11.7.2020 at 10.33 Reply
  • Cilla Maria | From sunset last night to sunrise this morning

    Ihana reissu ja upea sää oli kyllä matkassa! Nuo Saanan ja Mallan maisemat näyttää kyllä ihan siltä kuin olis jossain Keski-Euroopassa vuorilla. Pärjää kyllä todellakin Albanian maisemille 🙂 Tuolla olis varmasti kiva käydä joskus vaeltaa. Itellä kokemusta ainoastaan Inari-Saariselkä-Sodankylä-akselilta eli toiselta puolelta Lappia.

    11.7.2020 at 11.39 Reply
  • Karoliina / bonjourpositivity

    Miten upeat kymmenen päivää teillä ollut! Haluaisin myös Norjan roadtripille joku kerta lähteä, mutta en tuonne suuntaan vaan Nuorgamista rajan yli ja Norjan ihan pohjoisimpia osia kiertelemään. Olin muuten Utsjoella juhannuksen jälkeen, siellä ei vielä silloin itikat olleet heränneet joten viikon sain aivan rauhassa pitkin mettiä mennä – viimeisenä päivänä niitä sitten alkoi pikkuhiljaa näkyä, onneksi oli mulla kotiinlähdön aika 😀

    11.7.2020 at 17.58 Reply
  • Päivi / Matkasto & Mangostania

    Mahtava roadtrip ja upeat maisemat! Tässä oli paljon paikkoja, joissa en ole vielä käynyt, vaikka olen ollut Lapissa useasti. Näkemistä riittää kyllä tuleviksi vuosiksi, vaikkei edes lähtisi mihinkään ulkomaille. 😀

    11.7.2020 at 19.42 Reply
  • Leave a Reply