InMuut merkinnät

Miten tähän tultiin?

Rantapromenadilla Alicantessa Espanjassa

Maailman näkemisestä ja ymmärtämisestä on tullut minulle erityisen tärkeää parikymppisyyden jälkeen. Se linkittyy paljon siihen, millaiseksi aikuiseksi olen kasvanut nuoresta aikuisesta, kuka minä koen olevani ja mitkä asiat koen merkityksellisiksi. Viime Alicanten reissulta ostin käsin tehdyn taulun, jossa lukee ”Travel, because so much of who you are, is where you have been”. Ehkä lausahdus kantaa kliseistä kaikua, mutta minä en olisi tämänhetkinen minäni ilman niitä matkoja, paikkoja, ihmisiä ja oivalluksia, joita olen päässyt kokemaan viimeisten vuosien aikana.

Mistä kaikki sitten alkoi? Tuo maailman jano, joka on johtanut esimerkiksi tämän blogin perustamiseen. Kun olin lapsi ja nuori, teimme sillon tällöin matkoja perheeni kanssa. Oli myös joitain hiljaisempia vuosia matkustusrintamalla, mutta sitten reissukuume osoitti elpymisen merkkejä ja villitsi meidän perheemme. Lukioikäisenä vietin yhden kesän osittain saksalaisessa perheessä ja vaihdossa, mikä oli minulle iso juttu silloin. Parhaaksi matkatuomiseksi jäi elämänikäinen suomalainen ystävä. Kahdenkympin hujakoilla elämä oli opiskelijana hauskaakin hauskempaa, äidin sanoin ”elämän parasta aikaa”. Nyt sanoisin, että yksi elämän parhaista ajoista. Kolmantena opiskeluvuonna keksin yhden parhaimmista spontaaneista ideoistani, jonka myös toteutin seuraavan syksynä: lähdin vaihtoon Balille poikaystäväni (nykyisen aviomieheni) kanssa.

Olin menossa toista kertaa elämässäni Euroopan ulkopuolella. Bali kuulosti jännittävältä ja eksoottiselta kohteelta, saati opiskelupaikalta. Ennen vaihtoa tein kandin kehitysyhteistyöjärjestöjen viestinnästä, ja siinä samalla oivalsin, että tämä aihe kiinnostaa minua. Jotain tuona vuonna liikahti sisimmässäni. Ikään kuin joku, joka oli ollut sisälläni aina, mutta hieman piilevänä ja piilossa, oli nyt tulossa näkyväksi. Olin vähitellen löytämässä itseni. Balin vaihto voi kuulostaa jatkuvilta rantabileiltä, mutta sitä se ei ollut minun kohdallani. Se oli yksi käännekohdista elämässäni.

Vaihto toi elämääni tuoreita näkökulmia, uusia tapoja ajatella ja lähestyä asioita. Aloin haastaa tottumuksiani ja tapojani, niitä asioita, joihin me vain kasvamme ja joita toteutamme arjessamme automaattisesti ilman, että kysyisimme miksi ja haluanko minä oikeasti tätä. Indonesiaa, Laosia, Singaporea ja Australiaa matkatessa huomasin, että upeiden maisemien lisäksi olen kiinnostunut kulttuureista ja ihmisten kohtaamisesta. Hoksasin, että eri maista tulevien ihmisten ja kulttuureiden ymmärtäminen auttaa myös Suomessa. Ahdistuin yltäkylläisestä elämästä ja kohtasin kulttuurishokin kotona, kun tulin takaisin Suomeen. Toisaalta opin arvostamaan kotimaatani entistä syvemmin. Vaihto oli jättänyt merkin sydämeeni ja kaipuun maailmalle.

tutustumassa balilaiseen temppeliin

Laosin Nong Khiawissa

Balilla Amedin rannalla

Entä vaihdon jälkeen? Huomasin, että en ehkä haluakaan asua isossa talossa, ostaa farmaria ja toivoa heti lapsia. Parikymppisenä sitä oli ehkä vielä ajatellut, että elämä rullaa hyvin perinteisellä kaavalla. On se niin osittain minun kohdallani mennytkin, mutta omannäköisillä vivahteilla. Olen pikkuhiljaa keksinyt omat juttuni, ja rakkaus maailmaan on vahvistunut. Esimerkiksi hää- ja vapaaehtoistyömatkan yhdistelmä Tansaniassa, roadtripit Etelä-Afrikassa, Euroopassa ja Yhdysvalloissa sekä viime syksyn lahjoittaja- ja opintomatka Intiassa ovat olleet huikeita reissuja ja niitä hetkiä elämässäni, kun olen kokenut olevani onneni ytimessä ja tuntenut sydämessäni kotoisan pulpahduksen.

vapaaehtoistyössä Tansaniassa

upeat Yosemiten maisemat

maisemat Pöytävuoren päältä Kapkaupungissa

kaunis Grossglockner Itävallassa

Intian Indoren tyttöjä ja naisia paikallisessa koulutuskeskuksessa

Tänä vuonna täytän 30 vuotta. Kun katson taaksepäin viimeistä kymmentä vuotta, niin huomaan, että iso kiitos siitä kuuluu maailmalle. Se on rikkonut ennakkoluulojani, venyttänyt avarakatseisuuttani, opettanut ihmisyydestä ja solidaarisuudesta. Se on osoittanut luonnon monimuotoisuuden ja tärkeyden upeine eläimineen. Se on muistuttanut, että elämämme aivan erityisessä maassa täällä Suomessa ja ohjannut minua suhteuttamaan monia asioita maailman mittakaavaan. Se on innoittanut työelämässä ja inspiroinut vapaaehtoistyöhön ulkomailla ja Suomessa. Olen saanut sekä suomalaisia että ulkomaalaisia ystäviä, joita en olisi ikinä muuten tavannut. Ne kaverisiteet, jotka ovat olleet olemassa jo ennen matkalle lähtöä, ovat vahvistuneet yhteisellä reissulla. Olen vähitellen löytänyt itseni ja huomannut, että haluan tehdä sekä muille että itselleni merkityksellisiä asioita. Myös kirpaisevat takapakit ovat opettaneet, mikä on oikeasti arvokasta ja merkittävää. Olen saanut rohkeutta olla uskollinen itselleni sekä toteuttaa ja tavoitella haaveitani. Maailman näkeminen on vienyt yhdelle ikuiselle matkalle – tutustumismatkalle omaan itseeni.

 

Tervetuloa seuraamaan blogiani myös Instagramin, Facebookin ja Blogit.fi:n puolella.

By
22

You may also like

22 Comments

  • Christa

    Aika samantyyppisiä polkuja olen itsekin kulkenut. Koen, että ilman kaikkea sitä matkustamista, opiskelua ja työskentelyä ulkomailla ja kokemuksia ymmärrykseni maailmasta, elämästä ja ihmisistä olisi todella paljon suppeampi. Eikä se matkustamisen palo ja uteliaisuus lakannut siinäkään kohtaa, kun meistä tuli perhe, vaan nyt reissataan perheenä ja saan näyttää tätä ihanaa maailmaa myös lapsilleni. Lasten kautta matkustamiseen tulee taas uusi ulottuvuus, sillä lapset huomaavat kaikkea sellaista, joka itseltä jää huomaamatta. Haluan opettaa lapsilleni erilaisten kulttuurien kunnioittamista, erilaisuuden ymmärtämistä, luonnon uskomatonta kauneutta ja voimaa ja sitä kuinka ihminen on pohjimmiltaan kuitenkin samanlainen ihan joka puolella maailmaa.

    tammikuu 27, 2019 at 8:19 am Reply
    • Emilia

      Kiitos Christa kommentista 🙂 Ihana kuulla noita ajatuksiasi ja kokemuksiasi perheenä matkustamisesta. Noita asioita haluaisin itsekin opettaa, jos minusta tulee joskus äiti.

      tammikuu 31, 2019 at 8:18 pm Reply
  • Katja

    Täyttä totta tuo kirjoittamasi siitä, että matkustelu muokkaa ihmistä.
    Taitaa olla ensimmäinen kerta kun eksyin lukemaan sun blogia, mutta löysin heti paljon mielenkiintoisia postauksia, kiitos niistä!

    tammikuu 27, 2019 at 11:35 am Reply
    • Emilia

      Ihana kuulla Katja, tää teki iloiseksi, kiva kun löysit tänne 🙂

      tammikuu 31, 2019 at 8:19 pm Reply
  • Iida

    Ihana postaus <3 Samaistuin tosi vahvasti, vaikka olenkin omalla matkustustaipaleellani vasta aika alussa. Reissaamalla ja mm. vapaaehtoistöissä ulkomailla on tuntunut, että jätän palasia sydämestäni maailmalle, mikä lisää kaukokaipuuta ja halua nähdä enemmän, mutta toisaalta samalla antaa viisautta, lempeyttä ja paljon perspektiiviä arkielämään.

    tammikuu 27, 2019 at 6:49 pm Reply
    • Emilia

      Kiitos Iida<3 Ihana kuulla, että olet kanssa löytänyt insporaation reissuista ja maailmasta ja päässyt tekemään mm. vapaaehtoistyötä. Samaistun kanssa tuohon, mitä kerroit 🙂

      tammikuu 31, 2019 at 8:22 pm Reply
  • Stacy Siivonen

    Kivat kuvat, etenkin Yosemitesta. Minulla oli matkailussa pitkä tauko, jolloin ns. vakiinnuin, mutta kävin silloinkin Venäjällä ja Eestissä. Minä en pidä Suomea minään erityisenä maana muuten kuin että juureni ovat täältä, osin myös Venäjän puolelta. Nyt kun olen eläkkeellä, voi taas vähän kierrellä sekä kaukomailla että Suomessa.

    tammikuu 31, 2019 at 7:08 am Reply
    • Emilia

      Kiitos, Yosemite oli kyllä huikea! Hienoa, että sinulla on taas mahdollisuus nähdä maailmaa enemmän. 🙂

      tammikuu 31, 2019 at 8:24 pm Reply
  • Sofia / Project Forever

    Kauniisti kirjoitettu! Allekirjoitan myös sen, että kaikki kokemukset mitä elämässä saamme (myös matkailun saralla) muokkaavat meitä ihmisenä. Matkailu todellakin avartaa, ja oma kokemukseni on se, että paljon matkailleet ihmiset ovat helposti toisia ihmisiä kohtaan suvaitsevaisempia ja luonteeltaan ymmärtäväisempiä kuin ne, jotka eivät ole koskaan poistuneet kotimaasta. Ainakin näin Suomessa. 🙂

    helmikuu 1, 2019 at 9:36 am Reply
    • Emilia

      Kiitos Sofia 🙂 Saman olen itsekin huomannut, erilaisuus tuntuu pelottavan, on enemmän ennakkoluuloja ja mielikuvia silloin, jos ei ole juuri kohdannut muita kulttuureita.

      helmikuu 3, 2019 at 3:18 pm Reply
  • Periaatteen Nainen

    Kiehtova kirjoitus <3 Kyllä itselleni ne merkittävimmät muistot ja oivallukset omasta itsestä ovat tapahtuneet juuri maailmalla. Nyt on ihanaa näyttää lapsille maailmaa ja opettaa uusista kulttuureista, toivottavasti tartuttaa myös kaukokaipuutakin.

    helmikuu 1, 2019 at 7:53 pm Reply
    • Emilia

      Kiitos <3 Teidän perheen hyvää meininkiä onkin ihana seurata blogissa/somessa :))

      helmikuu 3, 2019 at 3:20 pm Reply
  • Sonja | FIFTYFIFTY

    Kiva lukea välillä tällaisia postauksia, hyvin puit sanoiksi sen, miten matkailu voi avartaa omaa itseään. On todella arvokasta, että olet löytänyt kutsumuksen, jota voi toteuttaa myös matkoilla. Kehitysyhteistyö on varmasti todella palkitsevaa. Itse haaveilen edelleen vapaaehtoistyömatkasta erityisesti eläinten parissa. Tuo fiilis, joka tulee joskus reissussa, se onnentunne, mikä välkähtää sisällä, on kyllä mieletön fiilis. <3

    helmikuu 2, 2019 at 10:04 am Reply
    • Emilia

      Sanos muuta! <3 itseäkin kiinnostaisi vapaaehtoistyö vielä eläintenkin parissa (tai yhdestä kilppariprojektista onkin jo kokemusta), toivottavasti saat toteutettua oman haaveesi😊

      helmikuu 3, 2019 at 3:23 pm Reply
  • Heidi/ Thaimaanrannan maalarit

    Todella kaunis ja lämmin kirjoitus. Ja se on niin totta, että lähteminen ja omien rajojen ylittäminen on tavattoman tärkeätä. Itse olen reissannut ympäri maailmaa oikeastaan koko ikäni ja viimeiset vuodet asunut Thaimaassa. Kaikki rahathan tähän kaukokaipuuseen menee, mutta on se niin palkitsevaa.

    helmikuu 2, 2019 at 12:39 pm Reply
    • Emilia

      Kiitos ihanasta ja kannustavasta kommentista😊 Todellakin, rahaa kannattaa käyttää itselle merkityksellisiin asioihin.

      helmikuu 3, 2019 at 3:25 pm Reply
  • Jenna / Citylights & Sunsets

    Ihana ja hyvin kirjoitettu juttu! 🙂 Kyllä se kliseisistä kliseisin sanonta “matkailu avartaa” vaan pitää paikkaansa ja allekirjoitan tämän myös omalla kohdallani. Matkustamisen merkitystä itselleni on vaikea edes pukea sanoiksi, niin tärkeä arjen voimavara ja väripilkku elämään se on. Enkä sano, ettenkö nauttisi arjestani tai kodistani, päinvastoin. Reissuun lähteminen ja kotiinpaluu tuntuvat yhtä hyviltä joka kerta.

    helmikuu 3, 2019 at 11:52 am Reply
    • Emilia

      Kiitos Jenna kannustavasta kommentista!😊 Matkustaminen antaa ja merkitsee kyllä niin paljon. <3 Mulla yleensä kirpaisee kotiinpaluu pahasti, mutta kuitenkin rakastan omaa kotia ja semmoista mukavaa arkea ja rutiineja.

      helmikuu 3, 2019 at 3:29 pm Reply
  • Sonja / Shining Journey

    Olipa mukava lukea vähän taustoja, miksi ja miten blogisi on saanut alkunsa. On kyllä niin totta, että matkailu avartaa monella tavalla ja opettaa myös paljon omasta itsestä. Matkaillessa itseensä tutustuu tosi syvällisesti ja löytää itsestään uusia puolia. Sinulla on täällä blogissa muutenkin kivoja ja kauniita kirjoituksia, olen niitä lueskellut. Matkamessujen aikaan oli kiva tavata, kun blogisi sai myös kasvot. 🙂

    helmikuu 3, 2019 at 6:22 pm Reply
    • Emilia

      Kiva Sonja, kun löysit tänne! 🙂 Ja kiitos ihanista sanoista, ne merkitsee paljon <3 Törmäillään taas uusissa tapahtumissa, oli tosi kiva olla mukana ensikertalaisena ja tavata blogien takana olevia ihmisiä! 🙂

      helmikuu 10, 2019 at 11:01 am Reply
  • Susanna

    Hieno tuo kukkamekko. Vapaaehtoistyö on aika hyvä vaihtoehto reissaamiselle ja myös pitkälle matkalle.

    helmikuu 8, 2019 at 7:51 pm Reply
    • Emilia

      Kiitos Susanna, mekko on ollut kestosuosikki jo monta vuotta 🙂 Samaa mieltä vapaaehtoistyöstä, toivon pääseväni sitä tekemään vielä tulevaisuudessakin.

      helmikuu 10, 2019 at 11:03 am Reply

    Leave a Reply