Miten tähän tultiin?

Maailman näkemisestä ja ymmärtämisestä on tullut minulle erityisen tärkeää parikymppisyyden jälkeen. Se linkittyy paljon siihen, millaiseksi aikuiseksi olen kasvanut nuoresta aikuisesta, kuka minä koen olevani ja mitkä asiat koen merkityksellisiksi. Viime Alicanten reissulta ostin käsin tehdyn taulun, jossa lukee ”Travel, because so much of who you are, is where you have been”. Ehkä lausahdus kantaa kliseistä kaikua, mutta minä en olisi tämänhetkinen minäni ilman niitä matkoja, paikkoja, ihmisiä ja oivalluksia, joita olen päässyt kokemaan viimeisten vuosien aikana.

Mistä kaikki sitten alkoi? Tuo maailman jano, joka on johtanut esimerkiksi tämän blogin perustamiseen. Kun olin lapsi ja nuori, teimme sillon tällöin matkoja perheeni kanssa. Oli myös joitain hiljaisempia vuosia matkustusrintamalla, mutta sitten reissukuume osoitti elpymisen merkkejä ja villitsi meidän perheemme. Lukioikäisenä vietin yhden kesän osittain saksalaisessa perheessä ja vaihdossa, mikä oli minulle iso juttu silloin. Parhaaksi matkatuomiseksi jäi elämänikäinen suomalainen ystävä. Kahdenkympin hujakoilla elämä oli opiskelijana hauskaakin hauskempaa, äidin sanoin ”elämän parasta aikaa”. Nyt sanoisin, että yksi elämän parhaista ajoista. Kolmantena opiskeluvuonna keksin yhden parhaimmista spontaaneista ideoistani, jonka myös toteutin seuraavan syksynä: lähdin vaihtoon Balille poikaystäväni (nykyisen aviomieheni) kanssa.

Olin menossa toista kertaa elämässäni Euroopan ulkopuolella. Bali kuulosti jännittävältä ja eksoottiselta kohteelta, saati opiskelupaikalta. Ennen vaihtoa tein kandin kehitysyhteistyöjärjestöjen viestinnästä, ja siinä samalla oivalsin, että tämä aihe kiinnostaa minua. Jotain tuona vuonna liikahti sisimmässäni. Ikään kuin joku, joka oli ollut sisälläni aina, mutta hieman piilevänä ja piilossa, oli nyt tulossa näkyväksi. Olin vähitellen löytämässä itseni. Balin vaihto voi kuulostaa jatkuvilta rantabileiltä, mutta sitä se ei ollut minun kohdallani. Se oli yksi käännekohdista elämässäni.

Vaihto toi elämääni tuoreita näkökulmia, uusia tapoja ajatella ja lähestyä asioita. Aloin haastaa tottumuksiani ja tapojani, niitä asioita, joihin me vain kasvamme ja joita toteutamme arjessamme automaattisesti ilman, että kysyisimme miksi ja haluanko minä oikeasti tätä. Indonesiaa, Laosia, Singaporea ja Australiaa matkatessa huomasin, että upeiden maisemien lisäksi olen kiinnostunut kulttuureista ja ihmisten kohtaamisesta. Hoksasin, että eri maista tulevien ihmisten ja kulttuureiden ymmärtäminen auttaa myös Suomessa. Ahdistuin yltäkylläisestä elämästä ja kohtasin kulttuurishokin kotona, kun tulin takaisin Suomeen. Toisaalta opin arvostamaan kotimaatani entistä syvemmin. Vaihto oli jättänyt merkin sydämeeni ja kaipuun maailmalle.

Entä vaihdon jälkeen? Parikymppisenä sitä oli ehkä vielä ajatellut, että elämä rullaa hyvin perinteisellä kaavalla. On se niin osittain minun kohdallani mennytkin, mutta omannäköisillä vivahteilla. Olen pikkuhiljaa keksinyt omat juttuni, ja rakkaus maailmaan on vahvistunut. Esimerkiksi hää- ja vapaaehtoistyömatkan yhdistelmä Tansaniassa, roadtripit Etelä-Afrikassa, Euroopassa ja Yhdysvalloissa sekä viime syksyn lahjoittaja- ja opintomatka Intiassa ovat olleet huikeita reissuja ja niitä hetkiä elämässäni, kun olen kokenut olevani onneni ytimessä ja tuntenut sydämessäni kotoisan pulpahduksen.

Tänä vuonna täytän 30 vuotta. Kun katson taaksepäin viimeistä kymmentä vuotta, niin huomaan, että iso kiitos siitä kuuluu maailmalle. Se on rikkonut ennakkoluulojani, venyttänyt avarakatseisuuttani, opettanut ihmisyydestä ja solidaarisuudesta. Se on osoittanut luonnon monimuotoisuuden ja tärkeyden upeine eläimineen. Se on muistuttanut, että elämämme aivan erityisessä maassa täällä Suomessa ja ohjannut minua suhteuttamaan monia asioita maailman mittakaavaan. Se on innoittanut työelämässä ja inspiroinut vapaaehtoistyöhön ulkomailla ja Suomessa. Olen saanut sekä suomalaisia että ulkomaalaisia ystäviä, joita en olisi ikinä muuten tavannut. Ne kaverisiteet, jotka ovat olleet olemassa jo ennen matkalle lähtöä, ovat vahvistuneet yhteisellä reissulla. Olen vähitellen löytänyt itseni ja huomannut, että haluan tehdä sekä muille että itselleni merkityksellisiä asioita. Myös kirpaisevat takapakit ovat opettaneet, mikä on oikeasti arvokasta ja merkittävää. Olen saanut rohkeutta olla uskollinen itselleni sekä toteuttaa ja tavoitella haaveitani. Maailman näkeminen on vienyt yhdelle ikuiselle matkalle – tutustumismatkalle omaan itseeni.

Tervetuloa seuraamaan blogiani myös Instagramin, Facebookin ja Blogit.fi:n puolella.