InMuut merkinnät

Missä mennään? Ajatuksia vuodesta 2019

Upeita maisemia Etelä-Keniassa

Olen pysähtynyt useamman kerran pohtimaan kulunutta ja pian päättyvää vuotta 2019. Se on ollut monessa mielessä mullistava ja myllertävä, antanut ja ottanut paljon. Jos joku olisi vuosi sitten kertonut, mitä kaikkea tänä vuonna tulee tapahtumaan, olisin ollut ihmeissäni. Viimeisten kuukausien aikana olen mennyt läpi ääripäätuntemusten ja -kokemusten, syvän surun sekä upeiden ja haastavien reissujen.

Maisemat Ifac-vuorelta Costa Blancalla

Vuoden antia miettiessäni en voi sivuuttaa mielettömiä reissujani. Paratiisimainen Sri Lanka lumosi minut, ja näin kymmenen kuukauden jälkeen olen edelleen sitä mieltä, että tuota saarta täytyy päästä kiertämään toisen kerran. Olen iloinen myös siitä, että minulle ja Ollille jäi sieltä paikallinen kaveri, johon pidän edelleen yhteyttä ja jonka toivottavasti tapaamme uudelleen tulevaisuudessa.

Tänä vuonna myös kotimaanmatkailu innosti minua. Viehätyin erityisesti Kolin ja Hossan metsiköistä ja järvistä. Ilta Hossan karhunkatselukopissa oli ikimuistoinen elämys, joka kestää vertailun ulkomailla koettujen luontoretkien rinnalla.

Olen kolunnut monipuolista Espanjaa, jonne tämä vuosi tulee myös vielä päättymään. Costa Blancalle vuodenvaihteeseen minulla ei ole juuri muita toiveita kuin nähdä merkkejä auringosta ja viettää leppoisaa aikaa rakkaiden kanssa.

Altean kaupungissa Espanjassa

Vuoden merkityksellisimmästä matkasta ei ole epäilystä. Kenian matkani oli samaan aikaan yksi ihanimmista ja vaikeimmista ajoista elämässäni. Kenia, sen ihmiset ja luonto painautuivat ikuisesti sydämeeni.

Kenian reissu symboloi minulle omaa sisäistä voimaantumistani – sitä, että uskalsin ottaa hypyn tuntemattomaan, kääntää uuden sivun elämässäni ja seurata intuitiotani. Sitä ennen en ollut sinut tilanteeni kanssa eikä minusta tuntunut siltä, että olisin seurannut unelmiani. Päätökseni eivät ehkä menneet myötävirtaan yhteiskunnallisten normien kanssa, mutta minusta ne tuntuvat oikeilta.

Minun on ollut paljon parempi olla itseni kanssa, kun olen pyrkinyt olemaan uskollinen itselleni ja antanut vähemmän painoa perinteisille olettamuksille ja odotuksille. Olen myös pyrkinyt keskittymään vähemmän siihen, mitä muut minusta ajattelevat. Se ei ole ollut helppoa tällaiselle kiltille ja muita miellyttämään pyrkivälle persoonalle, mutta se on ollut vapauttavaa ja voimistavaa. Uskon sen auttavan paljon tulevaisuudessa.

Kenian matka on tuntunut avaavan minulle paljon uusia henkisiä ovia, ja maailma tuntuu  nyt entistä esteettömämmältä. Muistan sen tunteen, kun saavuin kolmen lennon jälkeen keskelle pimeää Kenian maaseutua. Silloin kenialainen kotini ei vielä tuntunut viihtyisältä. Oli kamala koti-ikävä, ulkoa kuului koirien ulvontaa ja käymälässä yritin olla koskematta mihinkään. Tällaisten vaikeiden hetkien muistaminen tekee olemassa olevan hetken entistä arvokkaammaksi. Lopulta Kenia-kodista tuli minulle rakas paikka ja jopa vessoista mukiinmeneviä (vaikka ne välillä kuhisivatkin kaikenlaisia otuksia ja muita yllätyksiä). Sain reissulta henkistä pääomaa, ja vaikka minulla ei ole vielä seuraavaa soolomatkaa kalenterissa, niin huomaan pitäväni sitä nyt hyvänä vaihtoehtona.

Kenian reissu symboloi minulle omaa sisäistä voimaantumistani – sitä, että uskalsin ottaa hypyn tuntemattomaan, kääntää uuden sivun elämässäni ja seurata intuitiotani. Maailma tuntuu nyt entistä esteettömämmältä.

Vuoden aikana sain myös monta muistutusta siitä, miten hienoja ihmisiä ympärilläni on. Olli ja muu perheeni ovat tukeneet jokaista askeltani, jotka olen ottanut unelmien eteen. Kenia antoi myös perspektiiviä siihen, millaisiin ihmissuhteisiin haluan panostaa ja miltä tuntuu ystävien aito tuki ja kannustus. Kun tulin takaisin Suomeen, oli ihana saada ystäviltä riemukkaita tervetulotoivotuksia.

Lisäksi sain kenialaisia ystäviä ja tuttavuuksia, jotka ottivat minut avosylin vastaan kotiinsa ja maahansa. Pääsin osaksi kyläyhteisöä, jossa kymmenet paikalliset vapaaehtoiset tekivät töitä yhteisten tavoitteiden eteen. He laajensivat maailmaani ja opettivat asioita, joita en olisi ikinä voinut oppia, jos olisin jäänyt kotiin.

työkaverini Keniassa

Edes pidemmän matkan jälkeen en ole päässyt eroon maailmanjanosta, mutta sen rinnalla olen iloinen siitä, että erityisesti tänä vuonna olen rakentanut kotipuoleen sellaista arkea, joka tuntuu omalta. Reissujen ja Suomi-arjen ei tarvitse olla toisiansa poissulkevia vaan toisiansa vahvistavia. Voi olla reissuhullu ja kotihiiri samassa paketissa. Janoan uusia seikkailuja, tutustumista kulttuureihin ja uusiin ihmisiin, mutta minun ja Ollin yhteinen koti Helsingissä tuntuu kuitenkin maailman parhaalta paikalta. Sellaisen kombon saavuttaminen tuntuu hyvältä.

Täällä kotona olen pikkuhiljaa löytänyt arjen hyvinvointiani lisäävät juttuni. Yksi osa sitä on ollut viikkojen tasapainottaminen ja hetkiin pysähtyminen. Olen huomannut, että myös mukavat asiat alkavat tuntua suorittamiselta, jos niitä on liikaa. Oli kyse sitten liikunnasta, kavereiden näkemisestä, harrastuksista tai kulttuurimenoista. Ympäristö on täynnä virikkeitä, mutta olen yhä paremmin oppinut kuuntelemaan itseäni ja ymmärtänyt, että minun ei tarvitse tarttua läheskään jokaiseen mahdollisuuteen. Olen harjoitellut olemaan entistä armollisempi itseäni kohtaan ja sanomaan ei, jos siltä tuntuu. Haluan, että minulle tulee jotain muuta mieleen kuin kiire, kun joku kysyy kuulumisiani.

Kaipaan entistä enemmän omaa aikaa ja hetkiä viikkoon, jolloin voin spontaanisti lähteä tekemään jotain, jos minusta juuri sillä hetkellä tuntuu siltä. Olen myös löytänyt arkeeni monia uusia innostavia juttuja. Olen saanut tehokkaista barre-tunneista uuden harrastuksen, harjoitellut miehen inspiroimana meditoimaan ja koukuttunut pahasti erilaisiin podcasteihin, esimerkiksi Jetlagissa-podiin. Päivän parhaimpia hetkiä on, kun saan laittaa kuulokkeet korville, lenkkarit jalkaan ja podcastin pyörimään. Oman blogin kautta olen myös löytänyt liudan muita blogeja, joita on ihana lukea. Inspiroivia lukuhetkiä on kulunut esimerkiksi blogien Shining Journey, Boarding Time ja Muuttolintu äärellä.

Helsingissä meren rannalla

Vuoden aikana olen pysähtynyt pohtimaan, mitä minä oikeasti haluan, mikä on minusta merkityksellistä ja minkä arvojen haluan näkyvän arjessani. Vastaukset ovat auttaneet rakentamaan entistä omannäköisempää elämää. Toivon sellaisella polulla kulkemista myös ensi vuodelta.

 

Tervetuloa  seuraamaan blogiani myös Instagramin, Facebookin ja Blogit.fi:n puolella.

By
28

You may also like

28 Comments

  • Riitta reissaa

    Ihana postaus pysähtymisestä kuuntelemaan mennyttä, tulevaa ja nykyhetkeä. Olen samaa mieltä: matkat koskettavat sielussa jotain aluetta, joka ehkä muuten ei heräisi. Ja tällä tavoin saavat miettimään asioita syvemmin ja perspektiivissä.
    Afrikka avasi minullakin tajunnan lukkoja. Jotain taikaa siellä on!

    20 joulukuun, 2019 at 3:43 pm Reply
    • Emilia

      Kiitos Riitta ihanasta kommentista <3 Olen samaa mieltä, jokainen Afrikan reissu on ollut minulle jollain tapaa erityisen merkityksellinen.

      12 tammikuun, 2020 at 5:28 pm Reply
  • Teija / Lähdetään Taas

    Kuulostaa kaikin puolin upealta vuodelta. Tällaisen jälkeen on varmasti huippua aloittaa seuraava, ehkä vielä upeampi vuosi! Hieno kirjoitus.

    20 joulukuun, 2019 at 8:17 pm Reply
    • Emilia

      Kiitos Teija 🙂 <3

      12 tammikuun, 2020 at 5:29 pm Reply
  • Pirkko / Meriharakka

    Muistankin vuoden varrelta juttusi karhuista – taisin osittain sen innoittamana lisätä tuon minunkin ToTravel -listalleni.
    Myös Kenia-kokemuksesi oli vaikuttava, myös näin ruudun takaa!

    21 joulukuun, 2019 at 11:22 am Reply
    • Emilia

      Kiitos Pirkko, ihana kuulla! 🙂 Tosi kiva, että meikäläisen jutuista olet saanut vinkkiä.

      12 tammikuun, 2020 at 5:30 pm Reply
  • Kohteena maailma / Rami

    Todella hyvä ja rentouttava postaus. Yritän ottaa itselleni tästä kopin ja ottaa tavoitteeksi sen, että kuulumisia kysellessä ei tarvitse mainita kiireestä. Pitäisi muistaa hidastaa arjessa, eikä pelkästään matkoilla.

    Tosi upeaa, että olet löytänyt itsellesi sopivan tahdin kotihiirelle ja seikkailijalle!

    21 joulukuun, 2019 at 11:34 am Reply
    • Emilia

      Kiitos Rami 🙂 🙂 Sen tasapainon löytäminen ei ole ollut helppoa, mutta nyt hyvä fiilis itsellä 🙂

      12 tammikuun, 2020 at 5:35 pm Reply
  • Elina / elinanmatkalaukussa

    Ihana postaus! Tässä oli paljon samoja ja tuttuja ajatuksia, joihin yhdyn itsekin! Kuulostaa hyvältä suunnalta, toivottavasti ensi vuonna kuljet sitä kohti entistä vahvemmin 🙂

    21 joulukuun, 2019 at 1:37 pm Reply
    • Emilia

      Kiitos Elina <3 samaa toivon sinne!

      12 tammikuun, 2020 at 5:36 pm Reply
  • Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Tuollainen karhunkatselukoppi on meilläkin ollut useampaan kertaan mielessä. Emme ole kuitenkaan osanneet päättä, että mikä olisi meille sopivin. No, todennäköisesti kaikki niistä olisivat ihan hyviä vaihtoehtoja.

    21 joulukuun, 2019 at 9:18 pm Reply
    • Emilia

      Joo niitä taitaa olla aika paljon. Meille Hossan paikka valikoitui, kun olimme jo muutenkin päättäneet mennä Hossaan 🙂 Seuraan mielenkiinnolla, jos johonkin koppiin päädytte! Huvittaisi mennä uudelleen joku kerta.

      12 tammikuun, 2020 at 5:38 pm Reply
  • Espanjaan

    Pohdintasi on vaikuttavaa. Olet kulkenut niin paljon, että on mielenkiintoista huomata, että sen keskellä olet kuitenkin ehtinyt pysähtyä myös pohtimaan elämää. Hyvä niin. Varmaan juuri tuo Kenian jakso pysähdytti pakostikin ajattelemaan omaa itseään ja elämäänsä. Se on arvokas kokemus.

    22 joulukuun, 2019 at 12:36 pm Reply
    • Emilia

      Kiitos ihanasta ja kannustavasta kommentista <3 Viime vuosi oli minulle monella tapaa pysähtymisen ja pohdinnan paikka, ja se teki hyvää.

      12 tammikuun, 2020 at 5:39 pm Reply
  • Anna / Muuttolintu

    Ihanaa pohdintaa, ja voin moneen kohtaan samaistua. Viis yhteiskunnallisista normeista ja odotuksista 🙂 Itsellä myös työn alla tuo, että välittäisin vähemmän mitä muut ajattelevat. Ja indeed, mukavatkin asiat voi muuttua suorittamiseksi. Itseään pitää kuunnella, ja työstää sitä, että pysyy hetkessä. <3 Tuo Kenian matka on kuulostanut ja näyttänyt huikean antoisalta. Ja karhunkatselukoppiin haluan itsekin joskus! Kiitos maininnasta <3

    23 joulukuun, 2019 at 2:30 am Reply
    • Emilia

      <3 Se on yllättävän vaikeaa olla välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat ja että pystyy pitämään balanssissa mukavat ja innostavatkin asiat. Itse saan myös inspiraatiota teiltä muilta maailman leideiltä! Antoisaa uutta vuotta sinne maapallon toiselle puolelle <3

      12 tammikuun, 2020 at 5:47 pm Reply
  • Merja / Merjan matkassa

    Kenian matka kuulosti huikealta ja on selkästi antanut ajattelemisen aihetta. Oma Kenian reissuni aikoinaan oli hyvin pikainen, kun siirryimme nopeasti Tansanian puolelle ja kohti matkan The päämäärää eli Kilimanjaroa.

    27 joulukuun, 2019 at 6:04 pm Reply
    • Emilia

      Oi Kilimanjaro <3 Sen siluetin olen nähnyt Tansanian Moshista. Kiitos kommentista Merja! 🙂

      12 tammikuun, 2020 at 5:48 pm Reply
  • Cilla Maria

    Samaa meinasin tulla kirjoittamaan Kenian matkan vaikutuksesta, kuin muutkin. Tuollaiset on aina mullistavia kokemuksia, mitkä vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen ja saa pohtimaan omaa elämää ja itseä uudelta kantilta. Hyvää tulevaa vuotta!

    27 joulukuun, 2019 at 7:01 pm Reply
    • Emilia

      Kiitos Cilla kommentista ja samoin sinne, hyvää uutta vuotta! 🙂

      12 tammikuun, 2020 at 6:02 pm Reply
  • Periaatteen Nainen

    Pidin erityisesti Kenian postausten pituudesta ja pohdiskelevasta otteesta – oli ilo lukea yhtä aikaa omien tuntemusten kuin uuden, kiehtovan ja haastavankin ympäristön kuvailua. Upeita matkoja toivon ensi vuodelle sulle!

    27 joulukuun, 2019 at 10:30 pm Reply
    • Emilia

      Kiitos ja samoin <3 Ihana kuulla, että Kenia-juttuja on ollut ilo lukea. Keniasta riittää vielä tarinoita jahka ehdin raapustamaan. 🙂

      12 tammikuun, 2020 at 6:03 pm Reply
  • Reeta

    Huomaan meidän pohtineen samoja asioita kuluneen vuoden aikana. Ja varmasti monelle meistä matkat ovat niitä olotiloja, jotka joko selkeyttävät olemassa olevaa tai pistävät sen kuplimaan. Itselleni uudenvuodenpäivä on aina hetki, jolloin istun alas ja kirjoitan auki edellistä vuotta ja sitä hetkeä, kun lähden kohti uuden kalenterivuoden kokemuksia. Tällä kertaa tuo uuden vuodenpäivä tulee olemaan erilainen, sillä vietän sen matkalla yksin kaukana kaikista läheisistäni. Ja takana on myös yksin ulkomailla vietetty joulu . Ja tulenpa vielä viettämään alkuvuoteen osuvat syntymäpäivänikin tämön reissun aikana. Minulle tämä vuosi ja tämä meneillään oleva matka on ollut nimenomaan asioiden selkeytymisen aikaa. Ja olen vihdoin saanut kokemusta siitä, kun oppii laittamaan omat tarpeet etusijalle. Toivon sinulle mitä ihaninta uutta vuotta 2020. Ja lisää upeita matkakokemuksia!

    28 joulukuun, 2019 at 9:09 am Reply
    • Emilia

      On mukava kuulla, että siellä toisen ruudun puolella on myös ihmisiä ja sielunsiskoja, jotka ajattelevat monista asioista samalla tavalla 🙂 Yksin reissaaminen oli ainakin minulle iso juttu, joten toivotan sinulle paljon lämpimiä ajatuksia sinne, missä nyt oletkin! 🙂 Huikeita ja turvallisia seikkailuja. Toivottavasti saat selkeyttä asioihin ja keskityttyä omiin tarpeisiisi. Kiitos paljon, antoisaa uutta vuotta ja reissuja vuonna 2020 sinullekin! 🙂

      12 tammikuun, 2020 at 6:11 pm Reply
  • Tiina Johanna / Kookospalmun alla

    Siinä on monenlaista mahtunut reissuvuoteen ja aktiivisesti matkaa olen mukana seurannut. 🙂 Ihania maita ja kohteita ja vielä upeampia kokemuksia. Kenia todellakin se mieleenpainuvin, myös lukijan vinkkelistä. Hyvää tulevaa matkavuotta 2020, innolla tulevia seikkailuja odotellen!

    28 joulukuun, 2019 at 10:46 pm Reply
    • Emilia

      Kiitos ihana Tiina! Samoin sinne, toivotaan, että tämäkin vuosi on mitä inspiroivin! <3

      12 tammikuun, 2020 at 6:14 pm Reply
  • Sonja / Shining Journey

    Ihanaa ja syvällistä pohdintaa kaikesta siitä, mitä vuosi on elämääsi tuonut ja mitä olet oppinut itsestäsi. Sinulla on tosi paljon samanlaisia ajatuksia elämästä kuin minulla ja onkin ihanaa kokea sellaista yhteenkuuluvuutta vain lukemalla toisen tekstejä. Niin samoissa vesissä ollaan uitu, vaikka eri kohteissa olemme reissanneet. Minulle myös vuosi on ollut monella tavalla myllerrystä täynnä ja itseni etsimistä sekä oman tarkoituksen löytymistä ja sen pohdintaa, mikä on oikeasti merkityksellistä elämässä. On tullut tehtyä virheitä, kaaduttua ja taas noustua. Kaikesta huolimatta entistä vahvempana haluan nyt suunnata uudelle vuosikymmenelle ja kaikkea hyvää toivon myös sinulle! 🙂 On ihana tietää, että on olemassa tuollaisia sielunsiskoja, jotka jakavat niin monet ajatukset, fiilikset, koettelemukset ja elämänarvot. <3

    29 joulukuun, 2019 at 2:23 am Reply
    • Emilia

      <3 Kiitos Sonja, kommenttisi merkitsee paljon. Samaa olen pohtinut, on ollut tosi ihanaa ja vapauttavaa lukea tekstejäsi ja samaistua ajatuksiisi. Niinpä, sielunsiskoista saa voimaa, vaikka he viilettäisivätkin jossain ihan muualla. Huippua, inspiroivaa ja hyvää uutta vuotta ja vuosikymmentä <3

      12 tammikuun, 2020 at 6:16 pm Reply

    Leave a Reply